Hyppää sisältöön

Historiakerhotoiminta päättyy – Kiitämme kaikkia kuluvien vuosien aikana mukana olleita!

Kulttuuriperintökasvatuksen seuran historiakerhotoiminta tulee keväällä 2024 toistaiseksi päätökseensä. Kerhotoiminta alkoi vuonna 2016 ja sitä toteutettiin yli 25 paikkakunnalla.

Killinkosken historiakerholaisia. Kuva: Heli Antila

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura on organisoinut koululaisille suunnattuja historiakerhoja syksystä 2016 alkaen. Kerhotoimintaa on kuluneen kahdeksan vuoden aikana järjestetty yli 25 eri paikkakunnalla. Osassa kerhotoimintaa on ollut vahva yhteistyö jonkin paikallisen museon kanssa esimerkiksi siten, että koko kerhotoiminta toteutettiin museon tiloissa ja esimerkiksi kesällä 2021 historiakerhoa toteutettiin viikon pituisena kesäkerhona Savonlinnassa yhteistyössä Riihisaaren museosaaren kanssa. Kerhotoimintaa kokeiltiin myös Kööpenhaminassa paikallisen Suomi-koulun yhteydessä, sekä Tampereella valmistavan luokan oppilaiden omana kerhona.

Vuosien varrella kerhojen osallistujamäärät ovat vaihdelleet 5-25 osallistujan välillä. Kerhojen ohjaajat ovat olleet kulttuuriperinnön ammattilaisia: historian- ja yhteiskuntaopin opettajia, kulttuuri- ja museoalan ammattilaisia tai esimerkiksi taide- tai historia-alan loppuvaiheen opiskelijoita.

Syksystä 2021 lähtien seuran historiakerhotoimintaa rahoitettiin osin Harrastamisen Suomen mallin kautta, mutta kerhotoiminnalle aiemmin osoitetulla rahoituksella pystyttiin perustamaan vielä joitakin kerhoja. Syksystä 2022 historiakerhotoiminta siirtyi kokonaan Harrastamisen Suomen mallin mukaiseksi toiminnaksi. Tämän myötä kerhotoimintaa suunnattiin enemmän myös alakouluikäisille, joiden parissa historiakiinnostusta oli valtakunnallisten koululaiskyselyiden mukaan yläkoululaisia enemmän.

Ensimmäisinä vuosina historiakerhoja suunnattiin voimakkaammin yläkouluikäisille, sillä kyselyjen perusteella historiakerhotoiminta tuntui kiinnostavan erityisesti yläkoulujen poikia ja heitä oli myös enemmistö osallistujista. Harrastamisen Suomen malli kuitenkin teki historiakerhojen järjestämisestä seuralla tappiollista toimintaa, johon näinä taloudellisina aikoina meillä ei ole valitettavasti enää mahdollisuutta panostaa.

Kerholaistensa näköinen kerho

Historiakerhossa lapset ja nuoret saivat vaikuttaa oman kerhonsa sisältöihin, mikä lisäsi osallisuuden kokemusta: omalla toiminnalla ja mielipiteillä oli vaikutusta ja merkitystä ympäröivässä yhteisössä ja elämänpiirissä. Näiden asioiden yhteyden on nähty olevan sidoksissa nuoren tulevaan yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Kokemus osallisuudesta rakentaa tärkeää pohjaa lapsen ja nuoren itsetunnon rakentumiseksi, sekä vahvistaa asiantuntijuutta itseä koskevissa asioissa.

Jokainen historiakerho on siis ollut osallistujiensa näköinen, sillä eräs oleellisin elementti niin historiakerhotoiminnassa kuin sittemmin myös Harrastamisen Suomen mallissa on ollut rakentaa harrastus lasten toiveiden ja mielenkiinnonkohteiden perustalle. Tätä varten kerhoissa kehitettiin erilaisia malleja, kuinka omista toiveista voi kertoa ja mitä kaikkea voidaan ylipäätään ottaa toimintaan mukaan.

Historiakerhotoiminta tuki ajatusta aktiivisesta kansalaisuudesta. Kerhojen toiminta kulki linjassa demokratiakasvatuksen peruspilareiden kanssa, joissa kyseenalaistamisen taito ja ilmiöiden syvällinen tarkastelu itse oivaltaen ovat merkittäviä. Historiakerhoissa kukin on saanut olla ja oppia omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Tämä on mahdollista, kun kerholla ei ole opetussuunnitelman sanelemaa tulokselliseen oppimiseen tähtäävää tehtävää.

Historiakerhot rohkaisivat osallistujia pohtimaan ja tuottamaan kulttuuriperintöä laajasti. Parhaimmassa tapauksessa historiakerhon teemasta täysin kiinnostumaton kerholainen onkin motivoitunut osallistumaan tavalla, jota tavallisella koulutunnilla ei tapahtunut. Historiakerhon sisällöt ovat myös vaikuttaneet kerholaisten menestymiseen koulun historiantunnilla. Osa historiakerhoista tuotti aineistoa ja osaamista museon kokoelmiin, osa tutki paikallista historiaa niin syvällisesti, että aineistoa riitti artikkeliin paikallislehdessä. Osa kerholaisista suoritti työelämän tutustumisjaksoja kulttuuriperinnön organisaatioissa ja sai esimerkiksi kesätöitä paikallisesta museosta.

Helsingin Porolahden koulun historiakerholaisia Pääkaupunkiseudun Sotaorvot Ry:n Maija Väisäsen kanssa. Kuva: Terhi Kokko

Uniikit sisällöt

Historiakerhojen sisältöjä tarkasteltaessa eräs erityinen piirre on vuosien varrella liittynyt historiakerhon tapaan vierailla erilaisissa paikoissa – erityisesti sellaisissa, joihin ei ole tavallisesti edes pääsyä. Tällainen konsepti onkin ollut tärkeänä mausteena historiakerhotoiminnassa.

Kerholaiset ovat kiitelleet historiakerhojen tekemiä retkiä, sillä joillain alueilla lapsilla ja nuorilla on kokemus siitä, että koulun omat retket ovat vähentyneet – harrastuksensa kautta eri paikkoihin pääseminen on siis ollut arvokasta.

Kahdeksan vuoden aikana historiakerhojen sisällöt ovat vieneet museossa vietettyihin öihin, retkiin muillekin paikkakunnille, osallistumisiin kansainvälisiin Erasmus+ hankkeisiin, kuten Heritage Hubs ja näin matkoja tehtiin Espanjaan asti, osa kerhoista tuotti mobiilireittejä oman kotikaupungin kulttuuriperintökohteista, joiden avulla kuka tahansa voi navigoida vaikka Vanhan Rauman kohteissa.

Kerhoaktiviteetteja olivat lisäksi opastetut kierrokset eri museoissa ja historiallisissa paikoissa, ”merkitykselliset esineet” (tehtävä, jossa jokainen tuo kotoaan itselleen merkityksellisen esineen), Suomen sisällissodan läpikäyntiä oman kotikaupungin näkökulmasta, tutustumista esim. vanhojen Youtube-videoiden avulla historiakerhopaikkakunnan historiaan, tutustumista Suomen vähemmistökansoihin, oman näyttelyn rakentamista, pakohuoneen tekemistä, ylisukupolvisia kohtaamisia ja keskusteluja.

Historiakerhotoiminta hiljenee, mutta sen sisältöjä voi tutkia esimerkiksi Sukelluksia kulttuuriperintöön! -materiaalipankin myötä, jonka Kulttuuriperintökasvatuksen seura historiakerhotoimintaan liittyvässä hankkeessaan tuotti.

Tahdomme kiittää jokaista historiakerhojen matkalla mukana ollutta! Ohjaajia, taustatahoja museoissa ja kouluissa, kuntia ja ennen kaikkea kaikkia niitä kerholaisia, joiden kulttuuriperintökiinnostusta ilman kerhotoimintaa ei olisi voinut olla!

Muistoja historikerhotoiminnan matkan varrelta:

  • Historiakerholaisten tuottamat mobiilireitit:
  • Historiakerho-ohjaajan pohdintaa historiakerhotoiminnan alkuvaiheilta ja esimerkiksi valmistavan luokan maahanmuuttajaoppilaille suunnatusta kerhosta:
  • Sukelluksia kulttuuriperintöön! -materiaalipankki:

Tuuli Laakso pro gradu -tutkielma Kulttuuriperintökasvatuksen seuran historiakerhoista: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/125188