Sotien julmista seurauksista ja talouslaman aiheuttamasta harmaudesta huolimatta versoaa maassamme tekemisen iloa ja kulttuuria tukevaa humanismia. Tammi-helmikuun vaihteessa kulttuuriväki näytti miten rakennetaan uskoa valoisampaan tulevaisuuteen.
Anna Lindh –säätiön Suomen verkoston yhteistyössä Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran kanssa järjestämässä ”Opettajien identiteetti ja monikulttuurisuus” –paneelissa opetustyön konkarit ja nuorisotyön osaajat keskustelivat kulttuurien moninaisuudesta, kotouttamisen ongelmista ja globaalista vastuusta
Tammikuun lopussa järjestetyt Educa–messut tarjosivat lämpimän ja eteenpäin katsovan ilmapiirin. Jos kaikki se suvaitsevaisuus ja kulttuurien moninaisuuden arvostus saadaan vallitsevaksi kouluissa, kasvaa usko maailmanrauhaan. Opettajien ja messuosastoilla työskentelevien taidot ja asenteet ansaitsevat suuren kiitoksen. Messuilta löytyi paljon uusia ideoita ja monialaisia toimintamalleja. Luonnonsuojelun ja kulttuuriperinnön vaalimisen ohella ajankohtaista on lasten globaalikasvatus ja mediataitojen lisääminen. Globaalia vastuuta voi oppia elokuvapolkujen ja draamatarinoiden avulla, on roolipelejä ja simulaatioita. Keskeistä on vuorovaikutteisuus ja ilmiöiden oivaltaminen sen sijaan että opeteltaisiin yksittäisiä numeroita ja nimiä. Educa –messut eivät ole yksinomaan opettajille vaan kaikille lapsista, nuorista ja oppimisesta kiinnostuneille.
Helmikuun alussa Arkkitehtuurimuseossa avautui uusi, kokemuksellinen arkkitehtuurikasvatuksen huone ”A&O” kaikenikäisille museokävijöille ja koululuokille. Museon taidekasvattajan Kaisa Sjövallin mukaan opetusmateriaalit esittelevät helppoja ja hauskoja tapoja tutkia rakennetun ympäristömme ilmiöitä: ko
kemuksiimme vaikuttavat asiat ovat jokaisen ulottuvilla. Museon kotisivuilta löytyy avaimet arkkitehtuuriin, opettajien opas maamme arkkitehtuurin historiaan ja tehtäväpaketti “Maailman paras koulu”.
Arkkitehtuurimuseon A&O –huone houkuttelee koululaisia ja vierailijoita rakentamaan, leikkimään ja oppimaan. Opettajille on julkaistu opas ja tehtäviä, lisäksi museo järjestää työpajoja. Opetustilaan voi tutustua myös omatoimisesti.
Arkkitehtuurimuseo oli vastikään järjestämässä myös suunnittelukilpailua, jossa etsittiin asumisen ratkaisuja turvapaikanhakijoille. Voittaneet ehdotukset sisälsivät innovatiivisia ratkaisuja. Tyhjillään olevia toimistotiloja ehdotettiin muutettavaksi väliaikaisiksi asunnoiksi. Oli jokaisen omakotitalon takapihalle sijoitettavia kevytrakenteisia asuntomoduuleja, mobiilisovellus tarpeiden ja tarjonnan kohtaamiseksi ja kannustinpohjainen asuntotuotantokonsepti. Ehdotettiinpa jopa maahanmuuttajien asuntojen sijoittamista osaksi julkisia rakennuksia kuten kouluja.
Taiteen edistämiskeskuksen järjestämässä ”Kestävän kehityksen laboratoriossa” haettiin Runebergin päivänä konkretiaa ja luovuutta monialaisella yhteistyöllä. Päivän keskiössä oli kehitysyhteistyö. Keskustelussa korostuivat globaali oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja monialaisuus, etuoikeuksien, hierarkian ja valtasuhteiden kyseenalaistaminen sekä paremman elämän luominen erityisesti taiteen keinoin. Uudenlaista näkökulmaa ja särmää toi se, että yritysyhteistyö oli vahvasti mukana paneelissa. Läänintaiteilija Anna Jussilainen totesikin, että “monialattomuus on näköalattomuutta”.
Kehitysyhteistyössä on tarkoitus viedä osaamista ja parhaita käytäntöjä kehittyviin maihin. Paikallisuuden kunnioittaminen on tärkeää, vienti on tehtävä vastaanottavien ehdoilla. Puheenvuoroissa korostettiin sitä, että olemme myös saava osapuoli. Keskinäinen yhteistyö on molemminpuolista antamista. Mielenkiintoinen keskustelu velloi taiteen vapauden ja yritysmaailmaan osallistumisen välillä. Vanhat asenteet taiteen itseisarvosta ja hyvyydestä kontra business -maailman pahuudesta vaivaavat edelleen. Yrityspuolella arvosteltiin puolestaan taiteilijapiirien sulkeutuneisuutta.
Suurena kysymyksenä nousi seminaarissa esiin se, miten yksittäiset taiteilijat, yhteisöt ja järjestökenttä pääsisivät alkuun – mistä ne saisivat rahoitusta ja tukea ja vastauksia siihen, miten monialaisia verkostoja rakennetaan. Valmiiden reseptien sijaan kehotettiin suhtautumaan avoimesti erilaisiin verkostoihin ja kumppanuuksiin. Kannustettiin ryhtymään itse toimeen, aloitteiden tekoon ja riskien ottoon sen sijaan, että odottaa jonkun upporikkaan mesenaatin kolkutusta ovelle. Orastavia hankkeita kohtaamisongelman ratkaisemiseksi on viriämässä useita. Keskusteluun osallistui KEPAn ohella muun muassa kokeneita tekijöitä markkinointiviestinnän (Måndag) sekä cleantechin asiantuntijapalvelun puolelta (Solved). Uutena hankkeena esille nostettiin kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoistyön organisointiin luotu online-alusta (Bobonto). Kolmannen ja neljännen sektorin toiminta tulee helpottumaan oleellisesti erilaisten uusien nettisovellutusten ja monipuolisten verkostojen myötä – hyvä niin.
Kulttuuriperintösektorilla yksi ilahduttava lisäuutinen kantautui eetteriin helmikuun alussa, jolloin julkaistiin arkistojen, kirjastojen ja museoiden aineistoja yhteen kokoavan Finna.fi -palvelun avoin rajapinta api.finna.fi. Rajapinnan kautta kuka tahansa saa käyttöönsä 10,3 miljoonan aineiston kuvailutiedot. Lisäksi Finnassa otetaan käyttöön uusi hakuominaisuus, jolla saa esiin yli 200 000 avoimesti lisensoitua kuvaa suomalaisesta kulttuuriperinnöstä. Kyseessä on kaikkien aikojen suurin suomalaisen kulttuuridatan avaus. Nyt vaan kaikki tutustumaan avoimiin arkistoihin ja kuvakokoelmiin!
Maire Mattinen – arkkitehti ja seuran hallituksen jäsen