Elokuussa kerätty Kulttuuriperintöbarometri 2025 kertoo, että ymmärrys kulttuuriperinnön merkityksestä on laajaa ja edelleen kasvusuunnassa.
Näinä vuosina puolustusmenot kasvavat ja varustautumispuhe valtaa julkisuutta. Mitä siis halutaan varjella? Kansalaisten hengen ja elämän lisäksi puolustetaan kulttuuriperintöä. Sen elinkaari on pidempi kuin ihmisen, se on ylisukupolvista.
93% vastaajista pitikin kulttuuriperinnön säilyttämistä erittäin (55%!) tai melko tärkeänä. Tämä osuus on kasvanut, vuonna 2017 näin ajatteli 87%.
Jo aiemmat kulttuuriperintöbarometrit vuosilta 2017 ja 2021 todistivat kulttuuriperinnön arvostuksen. Vuoteen 2021 verrattuna ovat vielä lisääntyneet asenteet, joiden mukaan kulttuuriperintö on oleellinen osa suomalaisuutta (+ 8 %-yks.) ja kulttuuriperintömme on eurooppalaista (+ 6 %-yks.).
Tärkeyden perustelu on vuoden 2025 barometrissa tiivistetty vastauksista näin: Perinteisen kulttuuriympäristön säilyttäminen on tärkeää, koska se vahvistaa identiteettiä, tuo jatkuvuutta sukupolvien ketjuun, mahdollistaa historian ymmärtämisen ja kantaa kulttuurista rikkautta tulevaisuuteen.
Tärkeää on oppia päälinjat myös niiden vastauksista, joille kulttuuriperintö ei ole lainkaan tai vain vähän tärkeää. Heitä on vähän, mutta silti:
- Muutos on luonnollista – kaikki ei ole säilyttämisen arvoista
- Kulttuuriperintö ei ole kaikille henkilökohtaisesti merkityksellistä
- Liiallinen säilyttäminen nähdään esteenä kehitykselle ja tuhlauksena
Ymmärrys kulttuuriympäristö-käsitteestä näyttää laajentuneen ja yhtenäistyneen. Erot tässä ymmärryksessä mm. puolueiden kannattajien kesken olivat kaventuneet, mikä ilahduttaa. Kulttuuriperinnöksi tunnistettiin kyselyssä selvimmin tavat, perinteet ja (käden)taidot (65 %), ihmisten yhteiset kokemukset ja tarinat (58 %) sekä kieli (55 %). Tärkeimpiä vaalittavia kulttuuriperintöjä ja -ympäristöjä kysyttäessä eniten on noussut rakennusten ja rakennetun ympäristön tärkeysarvio (6 %-yks.). Laskusuunnassa ovat puolestaan arkeologiset esineet, paikat ja muinaisjäännökset (8 %-yks.) sekä arjen tavarat ja esineet (- 6 %-yks.).
Osallisuusajattelun läpilyöntiä kuvaa muutos käsityksissä kulttuuriperinnön määrittelystä. Asiantuntijat ovat menettämässä asemiaan: enää 34 %:n mielestä (2021 44 %) kulttuuriperinnön määrittely kuuluu heille. Sama trendi näkyy siinä, mille/kenelle annettaisiin vastuu kulttuuriperinnön säilyttämisestä. Ensimmäistä kertaa vastuutettaisiin ensinnä kansalaisia ja asukkaita, sitten yhteisöjä ja vasta kolmantena viranomaisia. Tässä haastetta kulttuuriperintöalan ammattilaisille! Toisaalta vastaajat arvioivat, että tietoa kulttuuriperinnöstä on aiempaa helpommin saatavissa, ja enemmistö (54%) myös haluaisi tietää siitä enemmän. Tämä trendi tietysti parantaa ei-asiantuntijoiden mahdollisuuksia hoitaa omaa kulttuuriperintöään asianmukaisesti ja avaa tilaa asiantuntijoiden ja maallikoiden osaamisen yhdistämiselle.
Vaikka asenteet kulttuuriperintöön ovat muutoin kutakuinkin kauttaaltaan positiiviset, rahoitukseen suhtaudutaan aiempaa nihkeämmin. Perusteluna on julkisen hallinnon heikko taloustilanne. Silti syntyy ristiriita asian pitämiseen tärkeänä. Rahaa haluttaisiin yhä enemmän yksityiseltä puolelta, ja pääsymaksujakin ollaan valmiita pulittamaan herkemmin (2017 41% 2025 52%) kuin edellisissä barometreissa.
Barometrin toteutti opetus- ja kulttuuriministeriön sekä ympäristöministeriön tilauksesta Verian. Kyselyyn vastasi 2215 eri-ikäistä henkilöä Manner-Suomesta.
Lisätietoja: https://okm.fi/-/1410903/tutkimus-kulttuuriperinto-vahvistaa-suomalaisten-henkista-kriisinkestavyytta
11.12.2025
Tuula Haavisto
Kulttuuriperintökasvatuksen seuran puheenjohtaja