Kuluvalla viikolla kauas Nevadan autiomaan karuun kulttuuriympäristöön on rakennettu taas kollektiivisena projektina Black Rock City ja Burning Man -festivaali. Burning Man -projektissa on luotu massiivisessa skaalassa uutta festivaalikulttuuriperinnettä, se on yhteisöllisyyteen ja ekologisuuteen ohjaava projekti, uuden vuosituhannen arvojen airut. Samalla se on villi, arkinormit rikkova elämys kävijöilleen ja laajan yleisön tavoittanut muoti-ilmiö.
Koska Burning Manin periaatteena on kaikkien osallistujien anti toisilleen, ovat suomalaisetkin vieneet sinne omaa kulttuuriperintöään kokeiltavaksi ja koettavaksi jo vuosien ajan. Esimerkiksi yhteisöllisten taide- ja kulttuuriprojektien edistämiseen perustetun Eldis ry:n jäsenet ovat esitelleet Pike of Mana -installaatiossaan kalevalaista myyttiä hauen leukaluusta tehdystä kanteleesta, Koulu on Fire -projektissaan vertaisoppimiseen perustuvaa toimintamallia sekä Steam of Life -installaatiossa suomalaisten suurinta antia maailmalle – saunomista!
Tässä blogipäivityksessä Burning Man -projektin Suomen yhteyshenkilö Anssi Laurila avaa omaa polkuaan Nevadan autiomaahan Black Rock Cityä rakentamaan ja suomalaisia kulttuuriperinteitä kansainvälisillä areenoilla uudelleen tulkitsemaan. Laurila valottaa myös monipuolisesti ja rehellisesti tällaisten hankkeiden kehittelyprosesseja ja yhteistyökuvioita niiden taustalla. Sytyttääkö Laurilan teksti sinussakin palon kokea festivaali, joka on iskenyt monissa sydämissä kipinän muuttaa elämänsä suuntaa? Millaisia kulttuurielämyksiä sinä veisit Suomesta Black Rock Cityyn?
Päädyin opiskelujeni alkuvaiheessa (2007) aktiivisesti mukaan järjestämään erilaisia elektronisen musiikin tapahtumia aina pienistä varastohallibileistä ja ulkoilmatapahtumista suurempiin klubitapahtumiin ja festivaaleihin. Kaveriporukassamme kaikki pyöri musiikin ja asioiden yhdessä järjestämisen sekä tekemisen ympärillä. Kiersimme myös aktiivisesti kesäisin Euroopan festivaaleja, josta imimme vaikutteita omiin tapahtumiimme Suomessa.
Kuulin Burning Manista ensimmäisen kerran 2008—2009 paikkeilla, kun tuttavani kertoi siitä minulle ja näytti muutaman Youtube-videon, missä lähinnä ihmiset ajelivat rakentamillaan mootorisoiduilla sohvilla ja muilla huonekaluilla. Ensimmäinen reaktioni tapahtumaan olikin, että se ei varmaan ole minun juttuni.
Tulevien vuosien aikana tapahtuma alkoi tulla esiin erilaisissa yhteyksissä ja keskusteluissa, ja ymmärsin, että nyt ei ole millään tavalla kyse tavanomaisesta festivaalista. Eniten minua ihmetytti, miten lehdissä kirjoitettiin kuinka näennäisesti hyvin erityyppiset ihmiset aina hyvin vasemmalle kallistuneista luonnonlapsista aina Piilaakson yritysjohtajiin löytävät paikan päälle ja mitä he sieltä hakevat?
Puhuimmekin aina kaveriporukassamme, että jonain päivänä meidän on pakko päästä paikan päälle ottamaan selvää, mistä oikein on kyse. Vuonna 2013 ystäväni ottikin yhteyttä, että hän on päättänyt lähteä sinä vuonna. Niinpä aloimme tehdä suunnitelmia ja varasimme matkat. Loppujen lopuksi homman alulle laittanut ystäväni joutui jäämään pois matkasta. Me muut kuitenkin lähdimme, ja tuo reissu muutti monen elämän perusteellisesti.
Kun puhutaan Burning Manista, on hyvä tehdä ero siihen, mikä mielikuva ihmisillä on festivaalista yleisesti, kuten vaikka Flow tai Ruisrock ja miten he ajattelevat, miten normaali maailma toimii. Lähestulkoon mitkään nuo rakenteet eivät pidä paikkaansa Burning Manissa.
Normaalilla festivaalilla on yleensä kaupallisesti motivoitunut järjestävä taho, joka luo alueen, joka houkuttaa kuratoimallaan ohjelmalla ihmisiä paikan päälle kuluttamaan hintavahkoa ruokaa, juomaa ja oheistuotteita, kuten vaatteita ja muuta lifestyle-tavaraa, jolla kävijät voivat osoittaa kuuluvansa tiettyyn heimoon. Tämän lisäksi kävijän tajuntaan saatetaan tykittää erilaisia brändejä ja muuta kuluttamiseen rohkaisevaa viestintää.
Festarikävijä puolestaan maksaa lipun ja odottaa tulevansa viihdytetyksi. Jos homma ei toimi tai ilmoitettu keikka ala ajallaan, valittaa hän asiasta sosiaalisessa mediassa – hänellä on siihen oikeus. Festarin päätteeksi lipun ostanut kävijä lähtee kotiin ja palkattu henkilökunta tai ilmaislipun palkkioksi saanut vapaaehtoinen siivoaa roskat, jotka kävijät ovat tiputtaneet maahan, kun roskis ei sattunut olemaan juuri omalla kohdalla, kun makkaraperuna-annos tai artesaanihampurilainen tuli syödyksi loppuun.
Päivittäisessä elämässämme taas olemme tietoisia käytettävissämme olevista resursseista, kuten rahasta ja ajasta – syystäkin. Usein teemme asioita, jotka joku muu on meille määrittänyt ja joiden tekemisestä emme aina välttämättä nauti tai niiden tekemisessä ei liioin kysytä mielipidettämme, mutta niistä maksetaan meille. Tällöin saamme katon pään päälle, ruokaa pöytään ja voimme kuluttaa jäljelle jäävän vaikka hankkimalla erilaisia meille tuotettuja esineitä ja kokemuksia. Kun tähän lisätään asuntolainat ynnä muut aikuisten velvollisuudet, todellinen liikkumavara siinä, minkälaisia päätöksiä voimme tehdä ja minkälaisiksi koemme mahdollisuutemme vaikuttaa ympäristöömme, jää suurimmalla osalla meistä kohtalaisen kapeaksi.
Arjessa pidämme erilaisia maskeja päällä riippuen ihmisistä ympärillämme, ketä haluamme miellyttää ja mitä haluamme sisimmästämme paljastaa. Valikoimme myös monesti seuramme tarkasti sen mukaan, minkälaiseen joukkoon haluamme kuulua tai missä joukossa haluamme tulla nähdyksi. Uuden tuttavuuden tullessa kohdalle arvotamme, onko henkilöstä jotain hyötyä meille tai miten voimme olla hyödyllisiä ja kiinnostavia uudelle tuttavuudelle, koska kaikki me haluamme yleensä toisiltamme jotakin. Lähes jokainen kohtaaminen ja tekeminen elämässämme on pienempi tai suurempi transaktio.
Burning Man puolestaan toimii hyvin eri mallilla. Tapahtumaa ei ehkä kannatakaan luonnehtia festivaaliksi vaan ennemmin niin sanotuksi väärän kuninkaan päiväksi, jolloin asiat ovat enemmän tai vähemmän päälaellaan hetken aikaa. Ihmisiä on aivan kaikenlaisia rantapummista miljardööriin. Toteuttavalla puolella on myös ollut todella kirjavaa porukkaa aina shamaanista pääomasijoittajaan ja kaikkea siltä väliltä. Toisinaan nämä voivat olla myös sama henkilö. Helsingin sanomien toimittaja Saska Saarikoski kommentoikin paikalla ollessaan, että minkälainen ikinä kohtaamansa ihmisen olemus onkaan, on kaikki otettava vakavasti, koska todellisuudessa et voi ikinä tietää, kenelle puhut.
Viikon mittainen tapahtuma rakennetaan vuosittain Pohjois-Nevadassa sijaitsevalle Black Rock Desert -aavikolle. Erityisen tapahtumasta tekee se, että suurin osa sen järjestelyistä ja kaikki ohjelma on tapahtumalipun ostaneiden kävijöiden tuomaa, jonka varainkeruun he hoitavat pääasiassa itse.
Viikon aikana tapahtuma täyttyy sadoista interaktiivisista taideteoksista aina autotallissa valmistetuista kyhäelmistä satojentuhansien dollarien budjetteja vaativiin installaatioihin ja kokemuksiin. Tämän lisäksi tapahtumassa olevat tuhannet leirit tarjoavat monenlaisia palveluita ja ohjelmaa, jonka suhteen vain mielikuvitus on rajana, ja kävijäkunnan mielikuvitus taipuu yleensä tavan tallaajaa valovuosia pidemmälle.
Erityisen huomionarvoista kaikessa tässä on se, että vaikka Burning Man myöntää pienen osan lipputuloista taiteen apurahoihin, on suurin osa taiteesta ja ohjelmasta kävijöiden itse rahoittamaa, eikä tapahtuman hengen mukaisesti muilta osallistujilta saa pyytää maksua kokemuksista tai edes ruoasta ja juomasta. Kaikkea tätä on vielä edeltänyt kuukausien, ellei jopa vuoden tai useamman esivalmistelut. Ensimmäinen kysymys, joka tästä kaikesta tulee aluksi mieleen: miksi ihmeessä?
Miksi ihmeessä ihmiset maksavat itsensä kipeäksi ja käyttävät merkittävän osan vuotuisesta vapaa-ajastaan, että he saavat viettää viikon tai kaksi paikassa, joka erittäin ankara kaikelle elolliselle, jotta muut voivat ilmaiseksi nauttia heidän työnsä hedelmistä? Koko hommalle ei tahdo löytyä järkevää selitystä – ainakaan arkijärjellä.
Usein ensimmäistä kertaa tapahtumaan osallistuva henkilö tulee lyödyksi ällikällä tapahtuman mittakaavan ja sisällön laajuuden takia. Tapahtuma-alue on noin 18 neliökilometriä, johon mahtuu satoja taideteoksia, joista osan mittakaava pistää ihmettelemään, että miten teos on saatu toteutettua saati kuljetettua paikan päälle ja pystytettyä turvallisesti vallitsevissa olosuhteissa. Tämän lisäksi tapahtumasta löytyy useampi tuhat leiriä, jotka järjestävät erilaista ohjelmaa. Voi siis sanoa, että tarjontaa on paljon – paljon enemmän kuin yksittäinen kävijä ehtii viikon aikana kokea. Ihmetystä ei yhtään helpota se, että kaikki on todellakin “ilmaista”, eri jonkun tarjoamaa tai se, että kävijät äärimmäisen sitoutuneita siivoamaan jälkensä ja jättämään ympäristönsä sellaiseen kuntoon kuin kukaan ei ikinä olisi ollutkaan paikalla.
Kun viikon aikana näkee jatkuvasti muiden luovuuden tuotoksia, tulee pakostikin itsellekin mieleen, että “mitä täältä puuttuu ja mitä minä voisin tehdä seuraavalla kerralla?”. Usein inspiraation saanut henkilö ymmärtääkin pian, että oma osaaminen tai omat resurssit eivät riitä siihen, mitä tapahtumaan haluaisi tuoda itse seuraavalla kerralla. Mikäli henkilö on riittävän motivoitunut, alkaa hän opetella tarvittavia taitoja ja etsimään tarvittavia osaajia. Näin idean toteuttamisen ympärille syntyy yhteisö ja yhteisössä mieletöntä osaamisen ja ajatusten vaihdantaa.
Kun tapahtumaan omaksi ilokseen aktiivisesti sisältöä toteuttavat keräävät hankkeelle rahoituksen, suunnittelevat sen toteutuksen, toteuttavat sen ja siivoavat lopuksi omat jälkensä, syntyy pian ymmärrys, että hehän osaavat tehdä monenlaisia asioita. Näitä opittuja taitoja voi hyödyntää myös tapahtuman ulkopuolella. Sen lisäksi tapahtuma opettaa ajattelutapaa, jonka avulla kävijä oivaltaa, että “minä osaan, minä voin ja minulla on lupa vaikuttaa omaan elämääni ja ympäristööni”. Ilmiöstä puhutaan ns. transformaationa, jossa ihminen menee ikään kuin eri asentoon ja alkaa nähdä maailman ja oman suhteensa siihen eri tavalla.
Tapahtumaan osallistumisen seurauksena moni onkin myöhemmin muuttanut elämänsä suuntaa. Sen seurauksena moni on muun muassa uskaltanut hakea parempia töitä, tehnyt alanvaihdoksen, lähtenyt huonosta parisuhteesta tai perustanut yrityksen. Tapahtuma onkin innoittanut lukuisia yrityksiä tai vaikuttanut niihin merkittävästi. Ehkä tunnetuimpana esimerkkinä on Google, jonka yrityskulttuurille Burning Man loi pohjan.
Onkin puhuttu usein Burning Manin ja Piilaakson yhteydestä. Alueella kun viettää aikaa, huomaa, että melkein jokaisessa teknologiayhtiössä Burning Man on yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista sekä Burning Manin “lonkerot” ulottuvat niin yritysmaailmaan ja paikallishallintoon. Se onkin maailmanlaajuinen yhteisö, joka kokoaa yhteen uteliaita sekä ennakkoluulottomia ajattelijoita ja tekijöitä, joilla on rohkeutta pohtia, mitä voisi olla ja panna toimeen sen saavuttamiseksi. Tämän ymmärrettyäni kaksi asiaa olivat minulle selviä: suomalaisillakin pitää olla paikka tässä pöydässä ja haluan tavata mahdollisimman paljon niitä suomalaisia, joihin tapahtuma vetoaa, koska se tekee elämästäni huomattavasti mielenkiintoisempaa. Nämä asiat inspiroivat aikanaan tuottamaan ohjelmaa juuri Burning Maniin.
Olemme toimittaneet vuosien varrella pari erilaista taideinstallaatiota sekä rakentaneet koulun ja kaksi erilaista saunaa. On tyypillistä, että hyvin monet kansainväliset tiimit tuovat tapahtumaan palasia heidän omasta kulttuuristaan, joita he haluavat jakaa kansainväliselle yleisölle. On myös helpompi saada suurempi joukko sen suurimmalle osalle tutun tarinan tai asian taakse. Meille suomalaisille helpoimmat aiheet ovatkin Kalevala ja sauna, sillä kaikki suomalaiset tuntevat ne tarinat ainakin jollain tasolla. En ole myöskään tavannut ketään täysi-ikäistä suomalaista, joka ei tietäisi, mikä sauna on tai miten se toimii.
Perinteisestä taidenäyttelystä tai festivaalista poiketen yhdessä tekeminen onkin paljon tärkeämpää kuin lopputuloksen taso, joka sekin on aina ollut huippuluokkaa, mutta se ei ole homman koko pointti.
Pike of Mana 2015
Ensimmäinen installaatiomme oli vuonna 2015, jolloin toimitimme paikalle Kalevalan tuonen hauen, jonka suussa oli kantele, jota saattoi soittaa neljä henkilöä yhdessä samanaikaisesti. Hanke toteutettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston sekä Koistinen Kanteleen kanssa.
Tarkoituksena oli viedä tapahtumaan jotain, joka kertoo Suomesta ja suomalaisista, mutta joka ei ole sauna. Kun alussa pidimme aiheen tiimoilta ideointityöpajaa, jossa painotimme, että emme ole rakentamassa saunaa, oli lopputuloksena kaksi saunaa ja yksi hauenpää-kantele.
Hankkeen tarkoituksena oli ennen kaikkea oppia taiteen viemisestä Burning Maniin, jotta voimme tulevina vuosina viedä monimutkaisempia teoksia ja muita hankkeita.
Hankkeen seurauksena Koistinen Kantele lanseerasi muutaman vuoden myöhemmin yhteissoittokanteleen yhteistyössä Metropolia -ammattikorkeakoulun kanssa.
Koulu School 2016
Vuonna 2016 veimme paikalle Demos Helsinki -ajatushautomon kehittämän “Koulu” -vertaisoppimiskonseptin. Ajatus oli tutkia, miten fasilitoida oppimista matalan infrastruktuurin ympäristöissä. Konsepti sopi erinomaisesti sen vuoden teemaan, joka oli “Da Vinci’s workshop”. Teeman kantavana ajatuksena oli toisilta oppiminen ja tiedonsiirto, kuten keskiajan Firenzessä tiedot ja taidot siirtyivät mestareilta oppipojille erilaisissa killoissa.
Konseptin idea oli se, että meillä kaikilla on tärkeitä taitoja, joita voimme opettaa muille. Menetelmä antoi yksinkertaiset työkalut oppitunnin pitämiseen. Rakensimme myös oppimistyöpajoja varten tilan jossa opetus tapahtui. Viikon aikana pidettiinkin lukuisia oppitunteja mitä mielikuvituksellisimmista aiheista.
Konseptin ytimessä ei niinkään ollut se, minkälaisia oppitunteja pidetään, vaan se, että moni osallistuja piti elämänsä ensimmäisen oppitunnin. Se oli monelle voimakas kokemus, jotka saattoivat alkuun epäillä itseään, että onko heillä mitään merkittävää opetettavaa.
Hankkeessa oli mukana myös Kirkon ulkomaanapu (KUA), joka tutki mahdollisuutta käyttää konseptia omassa toiminnassaan. KUA järjestikin Burning Manin jälkeen kaksi pilottihanketta, jossa tarkoitus oli tutkia, miten konsepti toimii katastrofin jälkeisessä ympäristössä sekä pakolaisleirillä.
Kävimmekin saman vuoden joulukuussa Kathmandussa, jossa oli paria vuotta aikaisemmin ollut voimakas maanjäristys sekä seuraavan vuoden keväällä Zaatarin pakolaisleirillä Jordaniassa, jossa majoittui siihen aikaan 70 000 syyrialaista pakolaista.
Pilottien lopuksi KUA oli tyytyväinen tuloksiin, mutta hankkeen vastuuhenkilö vaihtoi myöhemmin työpaikkaa, eikä sitä jatkettu.
Munanen – Cosmic Egg 2017
Vuonna 2017 ryhmämme toimitti paikan päälle yhdessä Lunden Architecture Comanyn ja Reaktor Space Lab (Nykyisin Kuva Space) teoksen, jonka tarkoituksena oli tuoda kokijalle ymmärrys avaruudesta ja tarjota mahdollisuus vuorovaikuttaa avaruuden kanssa.
Teos oli fyysisesti liimalaminaattipuusta rakennettu, parametristä suunnittelua hyödyntävä epäsymmetrinen 120 neliömetrin kupoli. Sen osana oli satelliittitukiasema, joka pystyi seuraamaan satellitteja, kommunikoimaan niiden kanssa ja lähettämään viestejä avaruuteen yötaivaan eri kohtiin. Kupolin sisällä sai kuulla syvän avaruuden ääniä suorana, joskin äänimaisema oli liitetty suomalaiseen metsämaisemaan. Kokemusta täydensivät audioreaktiiviset valot.
Teosta suunniteltiin edellisen vuoden syksystä asti ja se valmistettiin Itä-Suomessa, josta se laivattiin USA:han. Kuten moni muukin teos Burning Manissa, se poltettiin seremoniallisesti tapahtumaviikon päätteeksi.
Steam of Life 2019 & 2022
Saunan rakentamisesta tapahtumaan oli puhuttu jo monta vuotta, aina ensimmäisestä hankkeestamme lähtien. Vuonna 2019 koimme, että olemme valmiita toteuttamaan sen, koska halusimme jotain vähemmän vaativaa ja yksinkertaisempaa vuoden 2017 rutistuksen jälkeen.
Hankkeen kumppaniksi lähti muun muassa Amos Rex -taidemuseosta ja Kansallismuseon laajennuksesta tunnettu JKMM-Arkkitehdit, jonka kanssa suunnittelimme ja toteutimme saunan tapahtumaan.
Saunan suunnittelussa tuli teemoiksi elämän syklisyys ja kiertokulku. Saunasta tulikin arkkitehtonisesti upea. Mm. Dezeen -design-lehti listasi sen vuoden 10 merkittävimmän teoksen joukkoon maailmanlaajuisesti. Muun muassa taiteilijat Banksy ja JR pääsivät meidän kovaan seuraamme.
Hankkeen tarkoitus oli myös saada pysyvämpää jalansijaa tapahtumassa. Aikaisempina vuosina olimme olleet riippuvaisia muiden tarjoamasta leiriytymisinfrastruktuurista. Tämä kuitenkin aiheutti helposti monenlaisia ristiriitoja, sillä taiteen tekemisen ja isäntäleirin intressit ja aikataulut eivät aina olleet linjassa keskenään. Tarvitsimme siis oman leirin, minkä ehdoista saimme itse päättää. Steam of Life loi sille pohjan.
Sauna toteutettiin uudelleen vuonna 2022, jonka jälkeen se lahjoitettiin uuteen kotiin, koska sen todettiin olevan turhan suuritöinen toteuttaa vuosi toisensa jälkeen.
Black Rock Sauna Society
Black Rock Sauna Society jatkoi siitä, mihin Steam of Life jäi. Tarkoituksenamme oli tarjota vuotuista mahdollisuutta suomalaisille ja suomalaisesta kulttuurista kiinnostuneille osallistua tapahtumaan ja tarjota mahdollisuus tarjota pala omaa kulttuuriaan Burning Manin kävijöille, sillä jokaisella suomalaisella on jonkinlainen suhde saunaan ja saunomiseen. Edellisen saunan jälkeen halusimme ratkaisun, jonka pystytykseen ja purkamiseen ei kulu päiviä. Toimivin ratkaisu tarpeisiimme oli rakentaa merikonttisauna.
Hankkeesta innostuivat myös Iki-kiuas sekä USA:lainen Superior Saunas, jotka auttoivat sen toteuttamisessa.
Black Rock Sauna Society -leiriä on tarkoitus kehittää pitkäjänteisesti ja se voi tarjota infrastruktuurin tuleville taideteoksille. Mikäli näitä ei jonain vuonna tehdä, voi aina tuoda pelkän saunan paikan päälle tai kysynnän kasvaessa rakentaa lisää saunoja.
—
Uuden projektin aloittamiseen on vuosien varrella syntynyt jonkinlainen rutiini. Ensin pitää yhdessä yhteisön kanssa pohtia, mikä on sellaista, mikä saa ihmiset innostumaan tekemään jotain uutta. Yleensä mitä hullumpi perusajatus on, sitä parempi on vastaanotto.
Kun on visioitu riittävästi, pitää palata ainakin puoliväliin maanpintaan päin ja selvittää, mitä hanke voisi maksaa, miten se rahoitetaan, kuinka se toteutetaan ja mitä sitten tehdään, kun suunnitelmat eivät toteudukaan.
Sen jälkeen aloitetaan laajempi rekrytointi ja tiedotus, jolla pyritään saamaan riittävä määrä osallistujia toteuttamaan sitä ja kattamaan kuluja. Samaan aikaan jakaudutaan osallistujien eri mielenkiinnon kohteita vastaaviin ryhmiin, sillä työtä on aina taloushallinnosta, logistiikasta ja viestinnästä kädentaitoja vaativiin hommiin ja keittiön pyörittämiseen.
Prosessin aikana on tärkeää, että jokainen kokee voivansa vaikuttaa ja tulla kuulluksi sekä nähdyksi. Toisinaan ristiriitoja syntyy vahvojen persoonallisuuksien ja ristiriitaisten visioiden kanssa, joiden setvimiseen on myös hyvä varata henkisiä voimavaroja. Ihmisten välisten konfliktien ratkaisu onkin ollut kaikkein raskainta koko hommassa. Kaikesta on kuitenkin selvitty.
Äärimmäisistä olosuhteista selvitään yleensä hyvin, kun kokeneemmat opastavat kokemattomampia ja pyrimme viestimään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa vaatimuksista, mitä odottaa ja mitä ei. Usein erilaiset väärät olettamat saattavatkin aiheuttaa suuria pettymyksiä. Sen takia viestinnän rooli nousee erittäin merkittäväksi ja siihen saa kulumaan leijonanosan tiimin johdon ajasta. Siitä huolimatta erityisesti tekstipohjaisia viestintätyökaluja käyttäessä viestit ymmärretään jatkuvasti väärin. Voidaankin lainata edesmennyttä viestinnän professoria Osmo A. Wiioa, jonka mukaan viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.
Olen nyt käyttänyt tähän kymmenen vuotta elämästäni hyvin intensiivisesti ja koen, että minun on nyt siirryttävä estradilta katsomon eturiviin ja antaa innokkaampien ottaa isompaa roolia. Parasta on se, kun huomaa, että joku osallistuja tajuaa oman potentiaalinsa ja uskaltaa lähteä elämään omaa elämäänsä paljon rohkeammin ja tekee siitä aidosti omannäköisensä.
Mieleenpainuneita kokemuksia on monia, mutta merkittävimpiä kokemuksia oli muun muassa 2014, kun näimme tapahtumassa olleella observatoriolla kansainvälisen avaruusaseman lentävän yli ja sain ensimmäisen idean, että meidän tulee rakentaa teos, joka pyrkii kommunikoimaan avaruusaseman kanssa ja rakentaa kokemus sen ympärille. Vuonna 2017 taas kun saimme teokseen viimeisen palan sopimaan rakenteeseen. En ole koskaan nähnyt niin monen aikuisen miehen itkevän. Samoin se, kun sytytimme koko rakennelman palamaan, joka merkitsi sen tuloa päätökseen, mille oli antanut niin paljon aikaa ja energiaa monen vuoden aikana.
Burning Man on ohjannut elämässäni monia asioita, kuten työpaikkoja tai muita mahdollisuuksia, mille sanon kyllä tai ei. Se on ollut hyvin vahvasti läsnä parisuhteeni kehityksessä aina avioliitoksi ja perheeksi Samoin suurin osa nykyisistä ystävistäni on tullut sen kautta ja olen oppinut yhtä sun toista ihmisistä, itsestäni sekä aivan konkreettisia taitoja. Minun onkin vaikea kuvitella, minkälaista elämäni olisi nykyään ilman Burning Mania ja sen vaikutusta.