Pohjoismaiden maailmanperintökohteiden 21. vuositapaaminen järjestettiin Islannissa syyskuun lopulla. Konferenssin teemat käsittelivät maailmanperintösopimuksen toimeenpanoon liittyviä kansainvälisiä kuulumisia, pohjoismaisen yhteistyön historiaa ja tulevaisuuden näkymiä sekä maailmanperintöturismia sekä kohteiden näkökulmasta että laajemmasta perspektiivistä.
POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ ULKOPUOLISEN SILMIN
Iso-Britannian kulttuuriministeriön hallinnoiman English Heritagen entinen asiantuntija, kulttuuriperintöasioiden konsultti Christopher Young pohti ulkopuolisen silmin pohjoismaista yhteistyötä ja sen mahdollisia sudenkuoppia. Yhteistyö näyttäytyi Youngille vahvana, johtuen tietenkin Pohjoismaiden yhteisestä historiallisesta taustasta ja kulttuurista sekä tarpeesta liittoutua idän, etelän ja lännen suurempia naapureita vastaan. Young on seurannut yhteistyötä muun muassa aielistojen päivittämisessä, yhteisissä koulutushankkeissa, rajoja ylittävissä nimeämisehdotuksissa ja kansainvälisessä työssä jo työnsä lopettaneen Pohjoismaisen maailmanperintösäätiön kautta. Young kuitenkin korosti hyvin startanneen ja huonosti päättyneen yhteispohjoismaisen viikinkiaikaisten kohteiden nimeämisesityksen näyttäneen, että vahva pohjoismainen yhteistyö ei välttämättä voita yksittäisen maan kansallisia intressejä. Maailmanperintökomitea ei nimennyt viikinkiesitystä uudeksi maailmanperintökohteeksi kokouksessaan vuonna 2015, sillä esitys oli puutteellinen ja osapuolille oli tullut erimielisyyksiä muun muassa kohde-esityksen fokuksesta.
MITÄ MAAILMANPERINTÖKOHTEITA POHJOISMAIHIN TULEVAISUUDESSA?
Pohjoismaiden kansalliset maailmanperintövastaavat esittelivät maailmanperintökohteiksi mahdollisesti esitettävien aiekohteidensa tämänhetkistä tilannetta. Monien maiden kansallisissa aieluetteloissa olevia kohteita ei ole enää tarkoituskaan esittää maailmanperintökohteiksi, mutta nämä kohteet ovat ikään kuin unohtuneet aieluetteloon. Selvää on se, että Pohjoismaat aikovat lähiaikoina pohtia mahdollisesti yhdessä esitettäviä kohteita ja päivittää kukin kansalliset aieluettelonsa. Tanska on valmistellut Grönlannin ensimmäistä maailmanperintökohde-esitystä, subarktista viljelymaisemaa, jota komitea saattaa käsitellä jo seuraavassa kokouksessaan.
Vestmannasaarten kauneutta.
VESTMANNASAARTEN MUHKEAT LAMPAAT
Konferenssin toinen päivä vietettiin Islannin etelärannikolla sijaitsevilla Vestmannasaarilla. Edellisenä iltana vielä jännitettiin tulisiko matka toteutumaan tuulesta johtuvan korkean aallokon vuoksi. Laivamatka sinänsä kesti vain noin 40 minuuttia, mutta tuuli oli jäätävä. Ympärillä levittäytyi tuliperäisiä saaria. Korkeuksissa laidunsi islanninlampaita, jotka näyttivät siltä, että ne olisivat pukeneet kaksikymmentä islantilaista villapaitaa päällekkäin.
Pienellä bussiretkellä näin kaukana horisontissa maailmanperintökohde Surtseyn saaren Vestmannasaarten eteläpuolella. Saari kehittyi 1960-luvun aikana 130 metriä merenpinnan alapuolella sijaitsevan tulivuoren purkauksista. Saarelle ei ole pääsyä muilla kuin niillä harvoilla biologeilla ja geologeilla, jotka tutkivat muun muassa kuinka nopeasti kasvillisuus ja eläimistö valtaavat uuden maa-alueen.
POHJOISMAIDEN YHDISTYS PERUSTETTIIN
Konferenssi huipentui Pohjoismaisen maailmanperintöyhdistyksen (Nordic World Heritage Association) perustamiseen. Perustamisasiakirja allekirjoitettiin Thingvellirin maailmanperintökohteessa, jonka käräjäkivillä on solmittu sopimuksia vuodesta 930 alkaen. Perustetun yhdistyksen tarkoitus on tukea maailmanperintösopimuksen toimeenpanoa Pohjoismaissa panostamalla pitkäjänteiseen osaamisen ja voimavarojen kehittämiseen. Yhdistyksen jäseniä ovat kaikkien Pohjoismaiden kansalliset maailmanperintöyhdistykset tai -ryhmät.
Seuraavana on vaihteeksi Suomen vuoro järjestää pohjoismainen maailmanperintökonferenssi Raumalla syyskuussa 2017.
Vuoden takaisia kuulumisia Pohjoismaiden maailmanperintökonferenssista Norjan Bergenistä voit lukea täältä.
Suomen maailmanperintökohteiden yhdistyksen edustajat allekirjoittivat Pohjoismaisen maailmanperintöyhdistyksen perustamisasiakirjan Thingvellirin kansallispuistossa.
Wiktoriina Hurskainen
Suomen maailmanperintökomiteatyön koordinaattori
Museovirasto / Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.