Olen huomannut tuovani pelit monella tapaa mukaan pitämiini opetustilanteisiin. Osittain tämä johtunee siitä, että kuvittelen vähän yksinkertaisesti oppilaideni pitävän kanssani samoista asioista, mutta olen myös aidosti havainnut, että erilaiset haasteet, arvoitukset ja pelit – erityisesti yhteistoiminnallisesti toteutettuna – ovat usein arvokkaita kokemuksia ryhmädynamiikan ja oppilaiden mielenkiinnon ylläpidon kannalta. Varsinkin opetusryhmien kanssa, joissa oppilaat eivät entuudestaan tunne toisiaan hyvin, olen pelillisyyden kautta saanut oppimisilmapiiriä avoimemmaksi ja osallistuvammaksi. Lisäksi vähintään oma työnmukavuuteni on noussut, jos merkittävästi paremmista oppimistuloksista en voikaan aina mennä takuuseen.
Digitaalisten oppimispelien haasteista
Pelaavan ihmisen (homo ludens) historia on pitkä ja monipolvinen. Vanhimmat tunnetut pelit ovat tuhansia vuosia vanhoja, ja esimerkiksi yksin lautapeleihin keskittyvä boardgamegeek.com -sivusto luettelee 83790 erilaista peliä – eikä varmastikaan ole listauksessaan kattava. Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin vain pelillisyyden kapeaan alalajiin, digitaalisiin oppimispeleihin, koska erityisesti tällä saralla mahdollisuudet opettamiselle ovat kehittyneet viime vuosina valtavasti. Kouluilla alkaa olla tarvittavat laitteet sekä verkkoyhteydet ja vuosi vuodelta yhä näyttävämpiä pelejä tulee markkinoille. Koko Suomi seuraa Rovion ja Supercellin edesottamuksia.
Tästä hyvästä pöhinästä huolimatta, erityisesti humanistisissa kouluaineissa hyvät opetukseen soveltuvat pelit ovat valitettavasti yhä harvinaisia. Pohjimmiltaan kyse on rahasta, kuten niin usein nykymaailmassa. Digipelien tekeminen on lopulta suhteellisen kallista, ja lukuun ottamatta joitakin yksittäisten koodarien indiepeliprojekteja, täytyy pelien olla tekijöilleen kannattavaa liiketoimintaa. Esimerkiksi ensi vuosi on reformaation 500-vuotis merkkivuosi, mikä olisi varmasti opetuspelin arvoinen aihe, mutta en tiedä, miten aiheesta voisi tehdä niin vetoavan oppimispelin, että se kävisi tavallisille kuluttajille kaupaksi.
Itse asiassa sama arvio pätee useimpiin oppimispeleihin. Kouluopetukseen soveltuvista oppimispeleistä vapailla markkinoilla kannattavia ovat tällä hetkellä lähinnä vain eräät matematiikan, kielten ja musiikin opetukseen liittyvät pelit. Trendikkäät (ja usein korkeintaan pseudopsykologiset) ”aivojen kehittämispelit” myyvät myös hyvin, mutta ovat taas askelen kauempana oppiaineiden sisällöistä. Vapaiden markkinoiden sijaan käytännössä kaikki reaaliaineisiin liittyvät oppimispelit onkin rahoitettu etukäteen erilaisilla projektirahoituksilla, useimmiten säätiöiden ja ministeriöiden kautta. Projektirahoitus asettaa samalla reunaehdot sille, mistä aiheista pelejä tehdään ja minkä tyylisinä pelit toteutetaan. Suomessa on kymmenittäin pelifirmoja, jotka tekisivät todella mielellään massiivisia, 3D-grafiikaltaan realistisia moninpelejä vaikkapa ilmastonmuutoksesta, mutta nykyisillä opetuspelien rahoituksilla tämän kaltaisia pelejä on mahdoton toteuttaa.
Karkeasti ottaen voidaankin todeta, että hyvän digitaalisen oppimispelin täytyy toteuttaa kolme ehtoa. Pelin täytyy olla taloudellisesti mahdollinen, mutta lisäksi vielä hauska ja opetussisällöltään laadukas. Miksi kukaan haluaisi pelata tylsää peliä, ja miksi opettaja peluuttaisi oppilaillaan peliä, josta ei opi mitään asianmukaista?
Jokainen pelien tekijä ymmärtää varmasti nämä reunaehdot, mutta käytännössä on usein hankala saada kaikki toteutumaan yhtä aikaa. Monet sisältö edellä tehdyt oppimispelit, kuten vaikka YK:n Kovat kertoimet, ovat kyllä opetuksellisia, mutta rahoituksen niukkuuden takia toteutukseltaan kömpelöitä. Vastaavasti vaikka Minecraft, jota on markkinoitu viime vuosina suorastaan aggressiivisesti kouluihin, on kyllä hauska, mutta vaatii opettajalta melkoista soveltamista, koska peli itsessään ei opeta mitään ainesisältöihin liittyvää.
Operaatio maailmanperintö
Tulin loppuvuodesta 2014 mukaan Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran maailmanperintökasvatuksen kehittämishankkeeseen. Projektin puitteissa oli tarkoitus tehdä digitaalista opetusmateriaalia maailmanperintökasvatukseen yhdessä Suomen maailmanperintökohteiden kanssa. Tavattuani maailmanperintökohteiden edustajat alkoi mielessäni itää ajatus, että uuden verkkosivun sijaan tekisimmekin aiheesta aidon oppimispelin. Budjetti tulisi rajoittamaan joitakin pelin ominaisuuksia, mutta jos keskittyisimme oleelliseen ja tekisimme itse mahdollisimman paljon, pitäisi pelin tekemisen olla mahdollista. Ilokseni Kulttuuriperintökasvatuksen seuran väki innostui ideastani ja pääsin aloittamaan pelin käsikirjoituksen työstämisen.
Rehellisesti sanoen, matka peli-ideasta valmiiksi, kaikkine yksityiskohtineen hiotuksi opetuspeliksi osoittautui isommaksi urakaksi, kuin mitä ennakoimme. Innostuksemme kuitenkin kantoi loppuun asti ja YK:n maailmanperintöpäivänä 18.4.2016 ikioma pelimme Operaatio maailmanperintö lopulta julkaistiin. Pelin mobiiliversiot kännyköille ja tableteille tulivat ulos muutama päivä sitten.
Pelin ideaksi valikoitui (Douglas Adamsille hattua nostaen) avaruuden muukalaiset, jotka haluavat purkaa Maa-planeetan. Mitkään sotilaalliset keinot eivät tehoa teknologisesti edistyneitä muukalaisia vastaan ja pelin tavoitteena onkin, että pelaajat vaikuttavat tulokkaisiin keskustelemalla ja löytävät oikeat perustelut, jotka saavat heidät muuttamaan mielensä maapallon suhteen. Mahdollisia perusteluja on 13 erilaista, ja jokaisessa pelissä tietokone arpoo viisi oikeaa, jotka kyseisellä pelikerralla toimivat. Perustelujen etsimisen kautta pelaajat myös ohjataan huomaamattaan miettimään kaikkia eri näkökulmia, joiden kautta ihmisten kulttuureilla ja maapallon luonnonperinnöllä (eli maailmanperinnöllä) on arvoa. Pelitestauksen perusteella useimmat pelaajat kyllä ymmärtävät maailmanperinnön historiallisen arvon, mutta harva on miettinyt kohteita esimerkiksi tieteen, luovuuden, identiteetin, kulttuurisen moninaisuuden tai pyhyyden käsitteen kautta, jotka ovat eräitä pelin esille nostamia näkökulmia.
Eräs asia, josta en ole pitänyt yleisimmissä opetuspeleissä, on niiden yksilökeskeisyys. Useimmiten pelaajat vain naputtelevat omaa päätelaitettaan eivätkä ole missään tekemisissä muiden opiskelijoiden kanssa. Halusin tehdä Operaatio maailmanperinnöstä alusta alkaen yhteistoiminnallisen pelin, niin että pelin läpäiseminen vaatisi yhteistyötä pelaajien välillä.
Toteutimme tätä pyrkimystä lopulta niin, että jaoimme jokaisen pelin kymmenestä pelivuorosta henkilökohtaiseen ja yhteistoiminnalliseen vaiheeseen. Henkilökohtaisessa vaiheessa pelaajat tekevät itsenäisiä asioita (esim. tutkivat muukalaisten alusta tai vaikka valmistelevat mielenosoitusta) ja kohtaavat muukalaisia mitä erilaisimmissa tilanteissa. Näiden mm. taiteita, ruokakulttuureja ja kieliä käsittelevien kohtaamisten kautta pelin antama kuva maailmanperinnöstä entisestään monipuolistuu. Vuorojen yhteistoiminnallisessa vaiheessa kierretään taas kaikki Suomen maailmanperintökohteet ja pelaajat pohtivat yhdessä miten ne kannattaisi esitellä muukalaisille.
Peli päättyy Suuren neuvoston kokoukseen, jossa maapallon kohtalosta lopullisesti päätetään. Tuolloin viimeistään pelaajien pitäisi pistää pelin aikana keräämänsä tieto yhteen ja nostaa esille muukalaisiin vetoavat oikeat perustelut. Kukaan pelaaja ei pysty yksin hankkimaan kaikkea voittoon tarvittavaa tietoa. Pelin lopussa nivotaan teemoja vielä yhteen aitojen maailmanperinnön uhkien, kuten ilmaston lämpenemisen ja suvaitsemattomuuden kanssa. Yhden oppitunnin aikana pelaajille pitäisikin syntyä peruskäsitys kaikesta siitä, mitä yleissivistyneen ihmisen tulisi maailmanperinnöstä osata: käsitys Suomen kohteista ja maailmanperinnön moninaisuudesta sekä arvostus yhteistä perintöämme kohtaan.
Onnistuimmeko näissä opetustavoitteessa ja pystyimmekö samalla pitämään pelin hauskana? Kokeile itse tai opetusryhmäsi kanssa ja anna palautetta! Operaatio maailmanperintö on ilmainen ja avoin kaikille käyttäjille.
Kirjoittaja Miika Lahti työskentelee tällä hetkellä katsomusaineiden opettajana mikkeliläisessä lukiossa
Operaatio Maailmanperintö
- Peliä voi pelata internetselaimen kautta osoitteessa www.operaatiomp.fi tai sen voi ladata Applen Appstoresta, Google Play -kaupasta tai Windows-storesta.
- Peliaika yksi oppitunti (45 min tai 75 min) Pelaajia 1-30 (suositus n. 5-15 pelaajaa.)
- Peli on avoin ja ilmainen kaikille käyttäjille.
- Operaatio maailmanperintö toteutettiin opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella.
- Tuotanto: Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura. Työryhmä: Miika Lahti (pelisuunnittelu, käsikirjoitus ja tuotanto) Tomi Kokkonen/NordicEdu (tekninen toteutus) Daniel Forsman (kuvitus ja graafinen suunnittelu) Tuomo Sorri & Roni Tuomivirta (musiikki). Peli on tehty yhteistyössä Suomen maailmanperintökohteiden kanssa.
- Lisätiedot ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran tiedote pelistä