Puheviestinnän gradussa tarkasteltiin, miten nuoret tulkitsivat Mobiilireittejä kulttuuriperintöön -hankkeen työskentelyä ja millaiseksi osallisuus tämän myötä rakentui. Osallisuus muotoutui hankkeessa kaikkia mukana olevia opettavana, vuorovaikutteisena prosessina.
Osallisuus on ilmiö, käsite ja ihanne, joka erottamaton osa yhteiskunnallista keskustelua. Nuorten osallisuutta pyritään tällä hetkellä vahvistamaan monenlaisilla hankkeilla. Osallisuudelle kuitenkin löytyy lähes yhtä monta määritelmää kuin määrittelijääkin. Puheviestinnän pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli ymmärtää osallisuutta vuorovaikutuksen ilmiönä nuorten näkökulmasta. Graduni aineistoa tuotti 18 nuorta yhdestä Mobiilireittejä kulttuuriperintöön -hankkeeseen osallistuneesta ryhmästä. Loin menetelmän, jonka avulla nuoret pääsivät itse määrittelemään osallisuutta, jolloin osallisuus ilmiönä muotoutui ja jäsentyi läpi tutkielman teon. Menetelmän tehtävät löytyvät Kulttuuriperinnön vuosikellossa ja niitä voi hyödyntää osallisuuden ymmärtämisessä myös tulevissa hankkeissa.
Graduni keskiössä on nuorten näkökulma osallisuuteen, mutta gradun ohessa haastattelin mukana olleita opettajia ja museon asiantuntijoita. Tuon blogissa esiin osallisuuden näkökulmien ja tutkimukseni tulosten lisäksi näiden eri toimijoiden kokemuksia hankkeesta.
Osallistamista, osallistumista vai osallisuutta?
Osallistaminen, osallistuminen ja osallisuus liittyvät usein toisiinsa ja käsitteitä käytetään ristiin ja rinnakkain. Osallisuuteen liittyy ajatus vapaudesta; nuorille tai lapsille annetaan vapaus ja valta vaikuttaa päätöksiin. Tämä saattaa kuitenkin olla paradoksaalisessa yhteydessä osallistavien hankkeiden kanssa, sillä toimintaan osallistuminen ei välttämättä ole vapaaehtoista. Hankkeessa työskentely saattaa esimerkiksi olla osa kurssisuoritusta tai koulutehtävää. Mobiilireittien joukossa oli myös vapaaehtoiseen historiakerhotoimintaan perustuvia ryhmiä, mutta gradussa tarkasteltu ryhmä teki mobiilireitin osana opintojaan. Työskentelyssä mukana ollut opettaja toikin tämän esiin haastattelussa työskentelyn päättymisen jälkeen:
”Nuoret antoivat palautetta siitä, että tämähän on teidän opettajien valitsema projekti. Tajusin, että niinhän se olikin. Ei heiltä kysytty, haluatteko lähteä mukaan seinättömään museoon tai mobiilireittiin. Eli tavallaan ollaan jo siinä vaiheessa lähtökohtaisesti lyöty heiltä asioita lukkoon. Pitäisi jo pidemmällä aikajänteellä käsitellä, että mitä kulttuuriperintö meille on ja miten teitä kiinnostaisi olla osallisina.” Opettaja
Tutkielman keskiössä oli selvittää, miten nuoret tulkitsivat mobiilireitin parissa työskentelyä tilanteessa, joka ei ollut heille lähtökohtaisesti vapaaehtoinen ja millaiseksi osallisuus tämän myötä rakentui. Loin Osallisuusjanat -tehtävän, jonka avulla voi tarkastella osallisuuteen useissa määritelmissä liitettävien näkökulmien toteutumista: kokemusta mahdollisuudesta vaikuttaa, kokemusta omasta tarpeellisuudesta ja kokemusta kuulumisesta ryhmään tai yhteisöön. Nuoret kirjasivat työskentelykertojen jälkeen, olivatko he samaa vai eri mieltä esitettyjen näkökulmien kanssa ja millaisiin asioihin näkökulmat työskentelykerralla linkittyivät.
Ote osallisuusjanat -tehtävästä
Mobiireittityöskentelyn alussa nuoret vierailivat opettajan kanssa museossa, jossa museon asiantuntijat johdattivat heidät aiheen pariin. Tämän jälkeen työskentelyä jatkettiin oppilaitoksessa. Nuoret kuvasivat työskentelyn aloituksen luentomaisuuden ja epäselvän ohjeistuksen itselleen toimimattomaksi. Nuorten osallisuutta kuitenkin tuki, kun he pääsivät konkreettisen pienryhmätyöskentelyn pariin. Nuorille oli tärkeää, että heillä oli työskentelyssä oma tärkeä rooli. Oman luokan kanssa työskentely oli yhteydessä kuulumisen kokemukseen.
”No siis silleen aluks ei niinku kiinnostanu varmaan yhtään ja sitte mä en niinku ees keskittyny koko asiaan. Mut sit varmaan siin sen jälkeen, ku käytiin siel museossa ja otettiin ne tietokoneet, ni sit se alko näyttään et hei täähän voikin olla ihan mielenkiintonen itseasiassa.” Nuori
”No must tuntuu, että ku mulle annettiin se mun piste niin siitä lähtien koko tän kurssin ajan ni mä oon tuntenu itteni tarpeelliseks. Et just et tää pitää tehdä ja tää tulee sit monille ihmisille ja tota. Et se pitää tehä hyvin.” Nuori
Nuoret kokivat, että heillä oli hyvät vaikutusmahdollisuudet mobiilireittityöskentelyn aikana. Tähän vaikuttivat tilanteet, joissa museon asiantuntijat tai opettajat tiedustelivat koko ryhmältä mielipidettä tai ideoita. Kiinnostavaa kuitenkin on, että nuori saattoi tällaisessa tilanteessa kokea vaikutusmahdollisuutensa hyväksi, mutta hän ei kuitenkaan esittänyt omaa mielipidettään tai ottanut kantaa asiaan. Motivaatiota vaikuttamiseen ei välttämättä ollut. Työskentelyä suunniteltaessa onkin tärkeä pohtia, miksi nuori haluaisi vaikuttaa. Seuraavat nuoren, museon asiantuntijan ja opettajan näkemykset kuvastavat, miten vapaus ja rajoitteet voivat näyttäytyä hyvin erilaisina eri toimijoiden näkökulmasta.
”Sai käyttää omaa luovuutta ja ideoida millainen mobiilireitti olisi sekä samalla saa hirmuisesti vaikuttaa siihen miten reitin kulku ja tarina etenee. On kiva, että vaikutusvalta on meidän koko luokalla sekä kaikki saavat antaa oman panoksensa. Kaikkien luovuus näkyy!” Nuori
”Nuorille annettiin aika vapaat kädet reitin toteutuksen suhteen alustan puitteissa ja meillä oli se teeman ja aineiston antajan rooli. Aika paljon mietittiin etukäteen, että missä kulkee se raja, että kuinka paljon annetaan ideoita. Tässä oli tiukka aikataulu ja me tehtiin ehdotuksia, miten aineistoa voisi käyttää ja näitä opiskelijat lähtivätkin sitten seuraamaan.” Museon asiantuntija
”Tilanne oli haastava, koska työtä tehtiin aikapaineessa. Nuorten motivaatio ei ollut parhaimmillaan eikä ollut sellaista luovaa ilmapiiriä. Nuoret tarvitsivat tosi selkeät ohjeet. Se, että annetaan vapaat kädet, on nuorille tosi haastavaa ja kultaisen keskitien löytäminen on vaikea asiassa, johon nuorilla ei ole tartuntapintaa. Nuorilla ei välttämättä ole tilaa ja aikaa näissä aikaraameissa lähteä miettimään mitä kulttuuriperintö voisi olla. Tarina ja aihe oli saneltu jo valmiiksi museon puolelta ja materiaali, josta koostettiin, oli valmiina.” Opettaja
Haastatellessani mukana olleita museon työntekijöitä ja opettajia, oli kaikilla yhtäläinen kokemus siitä, että mobiilireittityöskentelyn kanssa tuli liian kiire. Nuorten työskentelyssä korostuikin suoritusmentaliteetti ja mobiilireitin valmiiksi saaminen. Mikäli aiheeseen tutustuminen jää kiireen jalkoihin, ei kulttuuriperinnön omakohtaisten merkitysten äärelle välttämättä ehditä pysähtyä. Kulttuuriperintöä kuvasi yksi nuorista haastattelussa seuraavasti:
”No sitä et ei toi aihe oo sillein niinku mitenkään mielenkiintosempi ku ennen. Se on vähän, ehkä museo ei oo mikään nuorten juttu sitten. Tai tommonen historia.” Nuori
Nuorten kokemuksissa voi olla paljon eroavaisuuksia samalla työskentelykerralla ja olisi tärkeää, että erilaiset kokemukset tulisivat kuulluiksi. Työskentelyn merkityksellisyyden kartoittamiseksi loin Tarinajanatehtävän, jonka tarkoituksena on paikantaa hetkiä, jotka työskentelyn aikana tuntuvat nuorista merkityksellisiltä. Tällaisia hetkiä oli nuorten kirjausten mukaan esimerkiksi kiinnostavien kuvien katsominen ja pienryhmätyöskentely. Joissain kirjauksissa tunnin loppuminen oli kirjattu merkitykselliseksi. Tehtävä auttaakin ymmärtämään, millaisena työskentely nuorille hahmottuu. Tehtävä sai nuorilta hyvää palautetta. Yksi haastateltavista nuorista kertoi, että tehtävän tekeminen sai pohtimaan, mitä työskentelyn aikana oikeastaan tapahtuikaan.
Ote tarinajanatehtävästä
Osallisuusroolit
Paikansin graduni aineistosta kuusi eri osallisuusroolia, jotka kuvastavat osallisuuden ilmenemistä mobiilireittityöskentelyssä: sivullinen, suorittaja, työskentelijä, ryhmäläinen, osallinen ja luokkalainen. Roolit näyttäytyvät eri tavoin eri tilanteissa ja tilanteen muuttuminen saattoi johtaa osallisuusroolin vaihtoon. Yhdellä nuorella saattoi yhden työskentelykerran aikana olla useita eri osallisuusrooleja. Esimerkiksi pienryhmätyöskentelyssä ryhmäläinen saattoi keskittyä muihin asioihin tilanteen niin salliessa. Työskentelijä taasen saattoi ryhtyä toimeen toisen ryhmän jäsenen poistuessa paikalta. Sivullinen ei pystynyt tai halunnut osallistua työskentelyyn. Suorittaja pyrki kohti päämäärää ja valmista mobiilireittiä.
Kulttuuriperintöön liittyvien merkitysten ja uusien oivallusten äärelle pääseminen näkyi osallisen osallisuusroolissa. Lisäksi osallinen saattoi kokea kuulumisen kokemusta omaa luokkaansa laajempaan yhteisöön, jolle nuorten työskentely mobiilireittityöskentelyn myötä näyttäytyi. Yksi haastateltava nuori kertoi, että keskustellessaan aiheesta mobiilireitin avajaisissa, hän itsekin yllättyi, mitä osasi kertoa:
”Tuntu et itekkin osas vastata niistä asioista ja silleen ihan yllättynyt, vaikkei niinku aluks tienny mitään, niin tuntu et oho, että osaanks mä nyt sanookin tästä jotain.” Nuori
Nuoret toivat itse paljon esiin omaa levottomuuttaan ja sen vaikutusta mobiilireitin parissa työskentelyyn. Toinen opettajista kertoi, että työskentelyrauhan ylläpitäminen söi työskentelyaikaa ja levottomuuden vuoksi toimittiin ajoittain hyvin opettajajohtoisesti. Luokkalaisen osallisuusroolissa korostui levottomuus ja keskittymiseen liittyvät haasteet, mutta samaan aikaan myös avoimuus, hyvä ryhmähenki ja ystävyyden merkitys.
Yhdessä toiminen on väistämättä yhteydessä yksilöiden aiempaan yhteistoimintaan ja vuorovaikutushistoriaan. Luokkalainen kuvastaa nuorten vuorovaikutusta ryhmänsä jäseninä ja muut osallisuusroolit rakentuivat luokkalaisen mukaisesti. Osallistavaa työskentelyä suunniteltaessa olisikin hyvä ennakolta kartoittaa, millaista ryhmän vuorovaikutus on ja mitä olisi hyvä huomioida työskentelytapoja ja sisältöjä suunniteltaessa. Vasta ryhmän vuorovaikutusta ymmärtämällä, voidaan todella hahmottaa, miksi osallisuus toteutuu tietynlaisena. Toinen ryhmän opettajista pohti, että olisi ollut hyvä tutustuttaa nuoret ja museon asiantuntijat toisiinsa ensin ja mennä aiheeseen vasta tämän jälkeen. Myös molemmat museon asiantuntijat toivat esiin, että ryhmään tutustuminen ja suunnittelu tämän pohjalta olisi ollut tärkeää.
”Työskentelyn suunnittelu pitää tehdä opettajan kanssa tarkemmin. Me ei tunnettu oppilaita ja museolla oletettiin, että heillä olisi enemmän valmiutta työskentelyyn. Olisi voinut käyttää vaikka pelillistä suunnittelumallia, jolla ideoita kehitellään. Sitä parantaisin jatkossa, että päästäisiin alkuun tehokkaasti, mutta silti hauskasti.” Museon asiantuntija
”Haluaisi tutustua ryhmään paremmin, jolloin yhteistyö olisi helpompaa. Olisi ollut mukava seurata toteutuksen etenemistä ja olla siinä enemmän läsnä ja antaa enemmän aikaa suunnittelulle ja toteutukselle tiiviimmän yhteistyön osalta. Voisi panostaa myös motivointiin tehtävänannossa ja vahvemmin kysyä nuorten mielipiteitä, miten he haluaisivat tämän toteuttaa.” Museon asiantuntija
Hankkeessa hankepäällikkönä toiminut Eva-Maria Silvennoinen Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seurasta tuo esiin, että osallisuuden tematiikkaa kulttuuriperintökontekstissa olisi hyvä käsitellä enemmän hankkeen alussa, kun osallistuvia tahoja koulutetaan. Olisi hyvä, että kaikilla tahoilla olisi yhtäläinen näkemys siitä, millaista kulttuuriperintöosallisuutta hankkeessa tavoitellaan.
Loin gradun teon jälkeen Osallisuusroolien kartoittamisen työkalun, jonka tarkoituksena on saada tietoa siitä, millaisia osallisuusrooleja työskentely mahdollistaa. Jos osallistavan toiminnan tuloksena esiintyy paljon sivullisuutta tai suorittamista, olisi hyvä pohtia mikä sen aiheuttaa, ja miten uusien merkitysten äärelle löytämistä voisi toimivammin tukea.
Ote osallisuusroolien kartoittamisen työkalusta
Osallisuus on prosessi
Olisi hyvä, että nuoret voisivat itse osallistua osallisuuden määrittelyyn, jotta osallisuushankkeen toteuttajalla ja siihen osallistuvilla, olisi samankaltainen käsitys siitä, mitä tavoitellaan. Kannustankin hyödyntämään luomiani tehtäviä paitsi osallisuuden tarkastelussa, myös osallisuuskeskustelun apuvälineenä nuorten kanssa. Näin nuoret pääsevät hankkeeseen osallistuessaan paitsi muovailemaan omaa suhdettaan kulttuuriperintöön myös tuomaan esiin, millaisessa muodossa osallisuus heille näyttäytyy.
Osallisuudella ei ole alku- ja päätepistettä vaan se rakentuu ennen hanketta, sen aikana ja hankkeen jälkeen. Osallistavien hankkeiden onnistumista ei tulisikaan määritellä työskentelyn jouhevuutena tai valmiina lopputuloksena. Koulujen ja museoiden välinen yhteistyö on prosessi, joka haastaa kaikki osapuolet tarkastelemaan toimintamalleja uudesta näkökulmasta kuten Mobiilireittejä kulttuuriperintöön -hankkeessa tapahtui. Osallisuudessa on tärkeää paitsi ymmärtää nuoria, myös oppia nuorilta. Hankkeessa syntyneet oivallusten aihiot voivat myöhemmin täydentyä, jolloin osallisuus jäsentyy ja muotoutuu kaikkien mukana olleiden näkökulmasta myös tulevassa.
Vinkkilista osallisuuden muotoiluun:
- Pohdi miten osallisuus määritellään, millaista osallistumista tavoitellaan ja mikä on työskentelyn osallisuustavoite. Työstä määritelmääsi yhdessä kaikkien mukana olevien tahojen, myös osallistuvien nuorten kanssa.
- Muista, ettei työskentely rakennu tyhjiössä. Selvitä mahdollisuuksien mukaan jo ennakkoon, millaista vuorovaikutus ryhmässä on, millaiset työskentelytavat ryhmälle sopivat ja millaisista asioista ryhmän jäsenet ovat innostuneita. Hyödynnä tietoa työskentelyn suunnittelussa.
- Mieti millaista osallisuutta kiire mahdollistaa. Vähemmän voi olla enemmän, jos se rauhoittaa työskentelyä ja mahdollistaa aiheen pohdiskelun ja tutkiskelun. Työskentelyn vuorovaikutuksessa ei kannata korostaa kiirettä, sillä se voi lisätä suorittavaa asennetta.
Taru Kuhalampi
kirjoittaja on opettaja ja puheviestijä, joka työskentelee digitaalisen oppimisen ja kulttuuriperinnön parissa