Vuosittainen Unescon maailmanperintökomitean istunto järjestettiin tänä vuonna Turkin Istanbulissa 10. – 17.7.2016 (tiedote maailmanperintökomiteaistunnosta).
Lähtö Istanbuliin vain pari viikkoa Istanbulin lentokentällä tapahtuneen terrori-iskun jälkeen toki arvelutti, mutta isäntämaan turvatoimia oli kokousta varten hotelli- ja konferenssikeskuksen alueella merkittävästi lisätty. Saavuttuani iltamyöhään Istanbulin lentokentälle, kuljin taksilla hotelliin ja ihastelin taivaalla tuijottelevaa Turkin lipussakin esiintyvää puolikuuta. Suunnittelin lähteväni istunnon aikana sopivassa välissä tutustumaan Hagia Sofiaan, Topkapin palatsiin ja Bosporinsalmeen.
FAKTOJA, EI POLITIIKKAA – SUOMI PROFILOITUU ASIANTUNTIJAKSI
Istunnossa edettiin aikataulun mukaisesti ja keskusteltiin muun muassa maailmanperintökohteiden suojelutilasta sekä päätettiin uusista maailmanperintökohteista. Edelliseen vuoteen nähden komitean jäsenistä puolet oli vaihtunut uusiin, ja olikin kiinnostavaa nähdä millaisessa kokoonpanossa Suomi tulee työskentelemään komiteakautensa loppuun saakka. Toisin kuin edellisinä vuosina, nyt komiteassa oli vahva Afrikan vaaliryhmän edustus Angolan, Burkina Fason, Tansanian ja Zimbabwen tutustuessa komiteatyöhön. Suomi sai asiantuntevasta ja siksikin välillä jopa yksinäisestä linjastaan jälleen kerran kiitosta useilta delegaatioilta, asiantuntijajärjestöiltä ja maailmanperintökeskukselta.
Komiteaistuntoihin valmistautuminen on hankalaa, sillä kukin komiteamaa valmistelee kantojaan yksin ennen kokousta. Istunnon ollessa käynnissä on vain lyhyt hetki aikaa pohtia muiden komiteamaiden kanssa yhteisiä näkemyksiä ja käydä läpi mahdollisia uusia asioita, joita asiakirjojen julkistamisen jälkeen on tullut esille. Yllättävät muutosehdotukset esimerkiksi uusien kohteiden nimeämisiin liittyviin päätöksiin ovat jo tuttu osa komiteatyötä. Samoin valitettavasti myös syyt ehdottaa kohteita sisällytettäviksi maailmanperintöluetteloon asiantuntijajärjestöjen suositusten vastaisesti ovat mitä moninaisempia. Komitean toimintaohjeistoon on kirjattu ehdot ja kriteerit, joiden perusteella kohteella voidaan todeta poikkeuksellinen yleismaailmallinen arvo ja sitä kautta mahdollisuus tulla listatuksi maailmanperintökohteeksi. Sen sijaan, että komiteamaat noudattaisivat toimintaohjeistoon kirjattuja määritelmiä, tänä vuonna kohteita toivottiin nimettävän muun muassa niillä perusteilla, että nimeäminen patistaisi kohteen valtio-osapuolta tehokkaampiin suojelutoimenpiteisiin, nimeäminen kertoisi yleismaailmallisen viestin suvaitsevaisuudesta, vuoropuhelusta ja yhteisymmärryksestä ja jopa siksi, että valtio-osapuolella ei enää olisi varaa nimeämiskansion muokkaamiseen.
JATKOT PARIISISSA
Myöhään perjantai-iltana 15.7. olin hotellihuoneessani valmistelemassa seuraavan päivän kokousasioita, kun kuulin televisiosta meneillään olevasta vallankaappausyrityksestä. Jälkikäteen ajateltuna istunnon työntäyteisyys oli varsin hyvä asia, sillä se takasi väsymyksen ja edes jonkinasteisen nukkumisen meluisan yön aikana. Heräsin aamuyöllä useamman kerran helikoptereiden ja tulituksen jytinään, mutta erityisen hyvin muistan pompanneeni sängyltäni istumaan kun ohilentävät hävittäjät rikkoivat äänivallin lentäessään lähellä sijaitsevan Bosporinsillan yllä. Sen verran unihoureessa olin yön viettänyt, että olin seuraavana aamuna jo valmiina jatkamaan kokousta uusien nimeämisten parissa. Tosiasiassa kokous pantiin katkolle päivän ajaksi odottamaan YK:n turvallisuusosaston päätöstä jatkon suhteen. Kokousta jatkettiin enää yhdellä päivällä, jotta kaikki nimeämisasiat saatiin käsiteltyä. Kummallista on, että turvallisuustilanne ikään kuin salli kokouksen jatkamisen nimeämisten osalta, mutta ei enää sopimukseen liittyvien hallinnollisten ja operatiivisten asioiden osalta. Toisaalta on myös selvää, että suuri osa istuntoa seuraavista oli matkustanut Istanbuliin vain kuunnellakseen uusien nimeämisten päätökset. Koska komiteaistunto päättyi poikkeuksellisesti kolme päivää ennakoitua aiemmin, jäljelle jääneet asiakohdat käsitellään lokakuussa Pariisissa järjestettävässä jatkoistunnossa.
Tällä kertaa en siis päässyt vierailemaan Istanbulin kulttuurikohteissa, mutta sitäkin paremmin tutustuin hotellihuoneen parvekkeelta avautuvaan maisemaan sekä erityisesti matkani viimeisinä päivinä joka puolella intensiivisesti liehuviin jättimäisiin Turkin lippuihin.
Wiktoriina Hurskainen
maailmanperintökoordinaattori
Museovirasto/Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.