Kulttuuriperintökasvatuksen seura lähti toteuttamaan täysin uniikkia Kerhokokkien pioneerihanketta. Harrastustoimintaa tarjottiin Zoomin välityksellä vuokrakeittiöltä käsin. Sopiva tila toiminnalle löytyi Tampereen keskustasta Pro Agrian tiloista. Hanke toteutettiin opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä rahoituksella kohderyhmänä yläasteikäiset nuoret.
Tavoitteet olivat korkealla. Koronapandemia oli edellisen vuoden tavoin syksyllä osoittanut leviämisen merkkejä ja kerhomme tuntui olevan vastaus monen ruoanlaitosta kiinnostuneen nuoren toiveisiin. Koronan vuoksi harrastustoiminta oli huolestuttavasti katkolla ja samalla me tarjosimme tilaisuutta oppia ruoanlaittoa ja leivontaa kotoa käsin.
Ideoita ja korkealle kohoavia visioita
Perjantain iltapäivämme sujuivat lukuvuoden 2021–2022 vauhdikkaasti hankkeen kehittäjän Ira Vihreälehdon opastuksella. Minä, viestinnänopiskelija Ida Kalliosaari ja striimaajamme ryhdyimme työhön motivoituneina. Yhteydenottomme tavoittivat nuoria ympäri Suomen. Osanottajia ilmoittautui mukaan jopa rajojen ulkopuolelta Suomi-kouluista. Ida teki valtavasti työtä markkinoidessaan kouluille ja eri organisaatioille hankettamme. Mainostimme myös sosiaalisen median kanavissa. Samalla kun koronapandemia sulki ravintoloiden ovet, teimme omista keittiöistämme käsin suoraa lähetystä.
Tavoitteenamme oli saada jopa 100 kerholaista oppimaan ruoanlaittoa helpoilla ja kiinnostavilla resepteillä. Halusimme korostaa matalan kynnyksen toimintaa pyrkimällä rentoon ilmapiiriin ja kokemusten jakamiseen. Emmehän itsekään olleet ammattilaisia ruoanlaitossa, joten virheitä tehtäisiin yhdessä ja niistä ei säikähdettäisi.
Koska toimimme osana Kulttuuriperintökasvatuksen seuraa, meille oli tärkeää nostaa esiin myös muiden maiden ruokakulttuureja ja tutustua eri alueiden ruokaperinteisiin. Halusimme antaa taloudellisia vinkkejä ruoanlaittoon, huomioida toiminnassamme kestävän kehityksen ja tukea nuoria onnistumaan ja rohkaistumaan itsenäisessä tekemisessä. Kerroimme auliisti, mitä mokia olimme itse tehneet aloittelevina ruoanlaittajina. Niitähän riitti! Kaikki me olemme aloittaneet jostakin taitojemme kartoittamisen ja vain uskaltamalla yrittää uudelleen, voi oppia. Tätä viisautta halusimme vaalia.
Kerho elää ja muuttuu
Toiminnan lähtiessä käyntiin ilmoittautuneita oli noin neljäkymmentä. Harrastuksen ulkopuolelle jäi nuoria, jotka olisivat olleet halukkaita osallistumaan, mutta ongelmaksi muodostuivat pitkät koulupäivät. Zoom-lähetyksemme aloitettiin kolmelta perjantai-iltapäivisin. Koska toiminta oli uutta, se kehittyi matkan varrella ja opimme koko ajan lisää vuorovaikutuksesta ja erilaisista vaikuttamisen ja osallisuuden mahdollisuuksista.
Konsepti osoittautui toimivaksi. Lähetimme reseptin, sekä siihen tarvittavan ostoslistan viikkoa ennen kerhokertaa yhteiseen WhatsApp-ryhmään. Näin tarvittavat ainekset ja vinkit, mitä välineitä käyttäisimme, olivat jo tiedossa hyvissä ajoin. Perjantaisin työpäiväni aloitti ruokakaupassa käynti sekä sen varmistaminen, löytyisikö keittiöltä sopivat apuvälineet. Viikkojen kuluessa kyselimme, mitä ruokaa tai millaisia leipomuksia nuoret haluaisivat tehdä. Vastasin ruoanlaiton ohjauksesta ja sen toteutuksesta ja muokkasin ohjeet toteuttamiskelpoisiksi noin tunnin aikahaarukalle. Pyrimme jättämään pois kohtuuttomasti aikaa vievät tai jo taituruutta vaativat reseptit. Kerran kerholaisen toiveesta teimme dumplineja, jonka aineksia ei ollut saatavilla kaikissa tavallisissa marketeissa. Sinä kerhokertana osallistujia oli vain yksi, josta viisastuneina palasimme tuotteisiin, joita oli helpommin saatavilla.
Syksyn aikana jotkut nuoret lopettivat harrastuksen kesken tai poistuivat WhatsApp-ryhmästä edes aloittamatta harrastusta. Ida teki markkinointia jälleen kouluille ja ilmeni, että moni alakouluikäinen haluaisi olla mukana toiminnassamme. Tätä kautta harrastuksen saivat myös nuoremmat osallistujat, jotka saivat tukea perheiltään ruoan valmistuksessa, ja jotka eivät vielä kuulu kotitalousopetuksen piiriin perusopetuksessa. Tässä vaiheessa otimme haltuun TikTokin viestinnän kanavana. Teimme muutaman hauskan käsikirjoitetun videon sekä lyhyitä videoita annosten valmistuksesta.
Suklaata, suklaata!
Huomasimme pian, että takuuvarmasti saamme osallistujia enemmän, kun luvassa oli suklaisia leipomuksia. Näitä teimmekin runsaasti, ehkä liiaksikin asti. Konseptina kuitenkin pysyimme linjassa tehdä suolaista ja makeaa syötävää vuoroviikoittain. Harrastusta ei pidetty juhlapyhinä, mutta syyslomalle ja hiihtolomalle halusimme tarjota mahdollisuuden osallistumiselle. Kerhokertoja kertyi yhteensä 32. Mieleeni on jäänyt herkut, joita harvemmin itse tulee valmistettua. Tässä niistä suosikkini:
Amerikkalaiset chilihodarit
Kasvisempanadat
Meksikolainen katuruoka
Ranskalaiset leivokset
Kananachosalaatti ja maissileipä
Ahvenanmaan pannukakku
Geisha-ystävänpäiväkakku
Teemapäiviä ja ruokablogivierailijoita
Listaamme mahtui sekä toiveruokia, että perinneruokia ympäri maailman. Jos ruokamme vaati kauan uunissa oloa, päätimme siltä osin liveyhteyden ja jaoimme vasta kypsyneistä tuotoksistamme kuvia yhteisessä WhatsApp-ryhmässä. Olihan meillä teemapäiviäkin. Halloweenia, joulua, naistenpäivää ja vappua juhlimme asianmukaisissa asusteissa. Jokaisessa Zoom-lähetyksessä meillä oli osio, jossa Ida kertoi jotakin parhaillaan valmistuvan ruoan perinteistä. Monesti hämmästelimme, miten hyvin konsepti toimi. Kerholaiset lähettivät kokkailuistaan kuvia meille ja vastavuoroisesti pääsimme jakamaan lopputuloksemme. Joukossa oli myös nuoria, jotka uskalsivat kokeilla reseptiä gluteenittomana, vaikka esimerkissämme olisimme käyttäneet tavallista vehnäjauhoa. Kerholaiset myös tuunasivat annoksiaan erilaisilla lisukkeilla omaan makuunsa sopiviksi.
Kiinnostavan lisän syksy ja kevätkauteemme toi vierailijamme. Saimme vierailijoiksi Savusuolaa nimistä ruokablogia pitävän Janica Branderin ja Pilvilinna leipomosta vastaavan Anna Jaatisen. Näillä kerroilla kerholaisia aktivoitui ruudun äärelle runsaammin.
Pikkuhiljaa päästäänkin palauteosioon. Ilokseni sain kuulla, että hankettamme on mahdollisuus jatkaa vielä joitakin kertoja syksyllä 2022. Vielä odotamme päätöstä lisärahoitukselle. Ideoimamme erilaiset ravintolavierailut jäivät toteutumatta vallitsevan koronapandemian takia. Päätimme siirtää myös nuoren ravintolayrittäjän haastattelua. Toivottavasti hankkeella on mahdollisuus vakiintua ja nämä asiat toteutuvat. Ajatuksena meillä oli jakaa nuorille tietoa laajemminkin ammattialasta ja sille hakeutumisesta.
Palautetta lomakkeilla
Nyt kesän kynnyksellä suorasta lähetyksestä aiheutuneet mokat on jo takanapäin. Teknillisesti yhteys ajoittain pätki ja välillä kerholaiset huomauttivat jostakin ruoka-aineesta, jonka olin unohtanut pöydälle. Alun epävarmuuksien jälkeen suora lähetys alkoi kuitenkin toimia rutiinilla. Nyt käytössämme on kerholaisilta keräämämme palaute ja pääsemme hyödyntämään sitä jatkossa. Palautetta saimme kuudelta kerholaiselta ja heidän vanhemmiltaan. Tämä oli myös se määrä, joka keväällä oli parhaimmillaan linjoilla. Kilpailimme kauniiden säiden kanssa, jotka houkuttelivat muualle perjantai-iltapäivisin.
Ohjaajan näkökulmasta tuntui omituiselta huomata, että jopa kameran välityksellä kommunikoinnista voi tulla luontevaa. Ehkä juuri siitä syystä, että asiat alkoivat sujua ja toiminta tapahtui kameran takana, palautteissa oli huomioitu liiankin kiireinen tahti. Osa taas koki tahdin sopivaksi. Tähän auttaa vain keskittyminen siihen, että asiat tehdään rauhassa. Zoom-ideasta pidettiin kokonaisuutena. Kiitosta saimme siitä, että chat toimi vuorovaikutuskanavana ja etukäteen lähetetyt reseptit olivat mieluisia ja selkeitä. Aikataulua mietittiin, mutta suurimmalle osalle kellonaika sopi. Kerholaiset myönsivät ruoanlaittotaitojensa kasvaneen vuoden aikana ja kaikki vastaajat halusivat myös jatkaa harrastusta syksyllä.
Kerhossa käyneiden vierailijoiden videojaksot ja joitakin tekemiämme ruokakokonaisuuksia on nähtävillä You Tubessa Kulttuuriperintökasvatuksen seuran kanavalla. Kaikki herkulliset ateriakokonaisuudet ja leipomukset, jotka tämän blogin kuvissa näkyvät ovat nuorten valmistamia. Palkitsevaa, eikö?
Aurinkoisia ja kesäisiä makuelämyksiä!
Riina Paasonen, Sosionomi, Kulttuuriperintökasvatuksen seuran ohjaaja
Katso Kerhokokkien tallenteet YouTubesta tästä.
