Hyppää sisältöön

Kalevala 2000-luvun kasvattajille — miksi päivittää osaamistaan?

Kalevala 2000-luvun kasvattajille – mitä kansalliseepos ja sen historia opettavat meille tänään?

1900-luvun alussa keskusteltiin siitä, saako pitkäveteiseksi ja vaikeaselkoiseksi koettua Kalevalaa lyhentää kouluopetuksen tarpeisiin. Siinä missä 60-luvun oppilaat polttivat turhautuneina lyhennettyjä Kalevala-teoksiaan kirjarovioilla koulun päättyessä oppivat 90-luvun lapset Kalevalasta lauluin ja draaman avulla lukematta siitä enää runoakaan. Mitä Kalevalasta pitäisi 2000-luvulla opettaa ja oppia? 

Kalevala (1835/1849) on vaikuttanut suomalaisiin identiteetteihin jo lähes kahden vuosisadan ajan – usein silloinkin, kun sitä ei ole edes luettu. Sen hahmot, symbolit ja mielikuvat ovat sulautuneet osaksi kuvallista ja kulttuurista maisemaamme, ja eepos on inspiroinut taiteilijoita ympäri maailman. Kalevala – elävä eepoksemme – sai vuonna 2024 Euroopan kulttuuriperintötunnuksen (EHL) ja nousi jälleen ajankohtaiseksi. Samalla mediatilaan nousivat karjalaisaktivistien esittämät huomiot kulttuurisesta omimisesta ja kolonialismista. Kalevala herättää tunteita, kysymyksiä ja tarvetta ymmärtää sen paikkaa myös tämän päivän Suomessa. 

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura on Kalevalaseuran tukemana koonnut kasvattajille suunnatun työpajamateriaalin, joka johdattaa Kalevala-aiheisiin omien muistojen, ajankohtaisen polemiikin purkamisen, tieteellisten arkistopedagogisten näkökulmien ja taidekasvatuksen keinoin. Kaikille avoin materiaali tarjoaa tilaa keskustella kasvattajien kesken sekä esittelee konkreettisia tehtäviä ja toimintamalleja käsitellä Kalevalaa lasten ja nuorten kanssa tavalla, joka jättää tilaa moninaisuudelle, kriittiselle ajattelulle ja luovalle otteelle. 

Kalevalaseuran rahoituksen mahdollistamana kootun materiaalin pohjalta järjestetään lukuvuonna 2025–2026 kohdeyleisöjen tarpeisiin räätälöityjä maksuttomia työpajoja. Katso, missä, milloin ja kenen kanssa käsittelemme Kalevalaa, ja ilmoittaudu sinäkin mukaan keskustelemaan ja kokemaan se eri menetelmin joko etä- tai lähityöpajoissamme! https://kulttuuriperintokasvatus.fi/kalevala-2000-luvun-kasvattajille-tyopajat/

Kalevala-eepos ei ole vain menneisyyttä – se on kulttuurin mukana elävä teos, jonka kanssa keskustelu rakentaa suomalaisuutta edelleen. Ja siksi sen äärelle kannattaa pysähtyä yhdessä, avoimin mielin ja luovasti heittäytyen.