Hyppää sisältöön

Heritage Hubs – Ajatuksia hankkeesta

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura sai rahoituksen Heritage Hubs -hankkeelle yhdessä kansainvälisten kumppaneidensa (Urban Development Centre, Fundacion San Millán de la Cogolla ja Viteco e-Learning) kanssa Euroopan unionin Luova Eurooppa ohjelmasta vuonna 2018. Vuosi 2018 oli Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi ja Heritage Hubs oli osa teemavuoden eurooppalaisia hankkeita. Suomessa hanketta rahoittivat lisäksi Opetushallitus ja Svenska Kulturfonden.

Hankkeen lähtökohtana oli ottaa lapset ja nuoret aktiivisesti mukaan määrittelemään heille itselleen merkityksellistä kulttuuriperintöä ja tukea kulttuurien välistä sekä monikansallista kulttuuriperintökasvatusta. Heritage Hubs -koulupilotit järjestettiin yhdessätoista koulussa Suomessa, Serbiassa ja Espanjassa vuosina 2018–2019.
Tavoitteena oli vahvistaa lasten ja nuorten roolia kulttuuriperintöön liittyvässä keskustelussa, tukea hyvinvoivan kulttuurisen identiteetin muodostumista ja lisätä kulttuurien välistä vuoropuhelua. Lisäksi haluttiin tukea kulttuurisen monimuotoisuuden merkityksen ymmärtämistä, toisilta oppimista ja oppia tuottamaan videoita sekä muuta digitaalista aineistoa nuorille tärkeästä kulttuuriperinnöstä.

Kulttuuriperinnön henkilökohtaisen kokemisen merkitys tuli voimakkaasti esille hankkeen tuloksista

Omakohtaiset kokemukset olivat sekä mielekkäitä, että auttoivat oppilaita ymmärtämään paremmin heille aluksi hieman vaikeaselkoista kulttuuriperinnön ideaa. Oppilaat arvostivat myös erilaisia oppimisympäristöjä, kuten paikallisia kulttuuriperintökohteita, museoita, tiedekeskuksia, luontoa tai koulun muita tiloja. Kun oppilaat pääsivät suoraan kosketukseen kulttuuriperinnön kanssa, ja havaitsivat kulttuuriperinnön läsnäolon heidän päivittäisessä elämässään, heidän käsityksensä kulttuuriperinnöstä laajentui:
”Aluks mä aattelin, et kulttuuriperintö on semmosia vanhoja, vaikka museotavaroita tai -esineitä, tai vanhoja ajatuksia tai runoja tai jotain tämmöstä, mut sitte kun mä tulin tähän hankkeeseen niin sitte tajusin, että se voi olla ihan vaikka nyt esimerkiks tää salibandy.”
”Well, cultural heritage can be whatever you imagine. Ok, not everything, but everything than means something to you can be cultural heritage.”
Lasten ja nuorten tutuessa kulttuuriperintöön kotiseudullaan, kansallisesti tai kansainvälisesti, kasvoi samalla myös yhteisen kulttuuriperinnön kunnioitus ja vastuu siitä huolehtimisesta tulevaisuudessakin. Sen mitä ymmärtää, ihailee ja mitä itse kokee – maistaa, haistaa, kuulee, koskettaa – sitä haluaa myös jatkossa vaalia.
”Parhainta on ollut se kun tutustu niihin espanjalaisiin ja sit niitten kanssa vietetyt suomalaiset jutut ja mitä ne kerto meille Espanjasta ja esitti.”
”Espanjasta kaikista kivointa oli se, että siellä oli ne pienet kylät niin kaikki tunsi kaikki ja siellä oli lyhyet välimatkat ja koulut oli sellaisia omakotitalon kokoisia ja silti niillä oli kaikkea siellä.”

Hankkeen alkuperäisenä hypoteesina oli, että kun lapset ja nuoret tutustuvat toistensa kulttuuriperintöön, he löytävät kulttuurisia samankaltaisuuksia myös eurooppalaisella tasolla, ja samalla kulttuurinen avoimuus ja ymmärrys sekä muiden kulttuuriperinnön kunnioittaminen ja arvostus kasvavat.
Nuoret havaitsivatkin, että kulttuuriperintö onkin luonteeltaan monipuolista, ajassa elävää ja jatkuvasti muuttuvaa. Samalla he kuitenkin kiinnittivät huomionsa myös jokapäiväisen arjen pieniin eroavaisuuksiin eri kulttuureissa. Espanjassa syötiin aamupalalla makeita leivonnaisia, nuoret kokoontuivat baareissa ja iltaisin mentiin nukkumaan vasta puolilta öin. Elämä Espanjassa tuntui olevan yhtä fiestaa. Serbiassa puolestaan tallusteltiin kotien sisätiloissa kengillä ja brutalistinen arkkitehtuuri – monille tuttua myös Viron matkoilta – ei monen silmää viehättänyt. Vaikka kyrilisin kirjaimin kirjoitettuja tekstejä ja tienviittoja ei pystynyt lukemaan, jokin serbialaisten talojen esineistä tai museoiden kokoelmista muistutti suomalaisia nuoria omasta mummolasta tai sen vinttien kätköjen vanhasta esineistöstä.
Kokiessaan toistensa arkea ja tutustuessaan toistensa kulttuuriperintöön, Heritage Hubs ­- nuoret huomaisivatkin niiden olevan monin tavoin hyvin erilaisia, mutta samaan hengenvetoon totesivat juuri sen olevan erityisen hienoa. Suomalaisille nuorille serbialainen ja espanjalainen kulttuuri ja -perintö esittäytyivät eloisana – jopa ”riehakkaana” –, ystävällisenä ja yhteisöllisenä. Espanjalaiset ja serbialaiset nuoret yllätyksekseen löysivät yhteisen kreikkalais-roomalaisen taustansa.
Tulokset muistuttavat siitä, että lasten ja nuorten oma kokemusmaailma on aina omanlaisensa. Nuoret myös arvottavat asiat eri tavoin, omaan arvo- ja kokemusmaailmaan perustuen. On tärkeää pysähtyä kuuntelemaan lapsia ja nuoria ja antaa heidän sanoittaa omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan myös kulttuuriperintöön liittyen.

Hankkeen lopputuotoksena syntyi nuorten tekemiä videoita kulttuuriperinnön eri ilmiöistä

Videoiden avulla nuoret tutustuivat toistensa kulttuuriperintöön, josta he esittivät oman tulkintansa kouluvierailujen aikana. Hankkeen kokemusten perusteella videotyöskentely on mainio tapa työskennellä nuorten kanssa. Videoita tehtäessä on välttämätöntä pohtia ja päättää, kuinka kulttuuriperintöä esitetään, mikä on tärkeää ja miksi. Tuotantoprosessi itsessään (aiheen valinta, käsikirjoituksen laatiminen, videon kuvaaminen ja editointi jne.) edellytti vahvaa sitoutumista ja aktiivista tiimityöskentelyä.
Videoiden tuottaminen on monialaista oppimista parhaimmillaan ja siinä oppilaan oma osaaminen, asiantuntijuus ja luovuus pääsevät vahvasti esiin. Videotyöskentelyt ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, että oppiminen on kaksisuuntaista ja oppimassa ovat niin oppilaat kuin opettaja. Palautteessa myös oppilaat itse kommentoivat videotyöskentelyn olevan erityisen hauskaa ja motivoivaa.

Hankkeeseen osallistuneiden opettajien palautteessa kiitosta sai erityisesti hankkeen konkreettisuus, monipuolisuus ja sen tukema laaja-alainen oppiminen:
“We enjoyed every session, each of them was very creative, they involved a lot of imagination. We used various techniques, made videos, worked in PowerPoint and puzzles, painted, took photos, organized study visits.  So, a variety of activities made the program rich and unforgettable.”
Opettajat totesivat nuorten oppineen paljon sekä omasta että muiden kulttuurista ja kulttuuriperinnöstä ja kerryttäneen kokemusten kautta aimo annoksen erilaisia elämäntaitoja. Opettajia itseään hanke inspiroi mm. pohtimaan uusia ja vaihtoehtoisia työtapoja ja oppimisympäristöjä, sekä miten kohdata oppilaita.