Kulttuuriperintökasvatuksen seuran erityisasiantuntija on saanut kunnian viettää kuluneiden viikkojen aikana mitä liikuttavimpia päiviä Espoon eskarilaisten kanssa Espoo lasten silmin – Aistien aikamatka -työpajojen parissa. Työpajoissa on tutustuttu lasten valitsemaan merkitykselliseen paikkaan kaikkien aistien avulla, syvennytty sen historiaan, nautittu nykyhetkestä ja annettu mielikuvituksen lennättää meidät kauas tulevaisuuteen.
Ryhmät saivat valita itselleen merkityksellisen paikan vapaasti, ja yhdeksän yhdestätoista eskariryhmästä päätyi nimeämään lempipaikaksi oman tutun lähimetsänsä. Tämä pysäyttää pohtimaan sitä, miten suomalaista metsäsuhdetta kasvatetaan ja miten läheinen ympäristö metsä on jopa Suomen toiseksi väkirikkaimmassa kaupungissa. Metsä tarjoaa elämyksiä ja oppimista luonnossa ja luonnosta, ja eräs lapsi sanoitti paikan merkityksen upeasti toteamalla pitävänsä lähimetsästä “luonnon tarjoamien mahdollisuuksien” vuoksi. Yksi ryhmä valitsi merkitykselliseksi paikaksi historiallisen Träskändan kartanon puiston upeine vanhoine puineen. Viimeinen ryhmä nosti merkitykselliseksi oman käytöstä poistumassa olevan päiväkotinsa Hösmärin.
360°-kuva Träskändan kartanon puistosta — Järvenperän eskareiden merkityksellinen paikka
Päivämme ovat alkaneet tutustumisella, minkä jälkeen olemme suunnanneet retkelle ryhmän valitsemaan paikkaan. Olemme ensin pysähtyneet ottamaan paikasta 360°-kuvan kanssamme ja sen jälkeen leikkineet piiloleikkiä saadaksemme kuvan paikasta ilman meitä. Sitten lapset ovat saaneet esitellä leikkejään ja itselleen tärkeitä puuhia sekä uppoutua niihin hetkeksi.
Menneisyys-nykyisyys-tulevaisuus – Aistien aikamatka perustuu fyysisesti maastoon urheilutötteröistä rakennettuun sadan jalanmitan ja 10 000 vuoden matkaan jääkaudelta nykyisyyteen. Aloitimme nykyhetken aistimisesta aluksi silmät kiinni kuulon, hajun ja tunnon kautta, vasta lopuksi näköaistiamme hyödyntäen. Makuaistia emme ohjanneet käyttämään kuin ruokailun aikana! Kun pohdittiin, mikä osa kehosta aistii mitä, lapset kertoivat hellyyttävästi tuntoaistin sijaitsevan sydämessä ja tuntevansa esimerkiksi iloa siinä missä toiset nimesivät esimerkiksi lämmön tai sadepisarat. Aistien aikamatkallemme menneisyyteen veivät pleikkariohjaimesta uudelleenohjelmoitu aikakone ja aikamatkaajan lasit, tabletilta soitetut äänimaailmat, näytetyt kuvaesimerkit sekä yhdessä improvisoidut liikkeet, mikä osoittautui aivan täydelliseksi tavaksi opettaa historiaa eskarilaisille. Tämä toimintamalli sopisi varmasti myös alkuopetukseen ja tuleekin pian saataville myös kulttuurinvuosikello.fi-oppimateriaalipankkiimme! Lapset osallistuivat matkaan valtavalla innolla ja yllättivät tietämyksellään kerta toisensa jälkeen, kajahtipa jopa Maamme-laulukin joskus esimerkin mukana.
Aivan jokainen ryhmä tiesi menneisyydestä dinosaurukset. Valitettavasti pleikkari nelosen ohjaimella ei saanut matkustettua niin kauas ajassa taaksepäin – ehkä pleikkari vitosen ohjain olisi ollut tarpeeksi edistynyttä teknologiaa! Lisäksi olisi kuitenkin tarvittu auto, sillä sadan jalanmitan sijaan matkaa olisi kertynyt 200 kilometriä. Miten valtavista aikaeroista puhutaankaan!
Menneisyyden aistimatkan jälkeen lapset ovat pienryhmissä kuvitelleet merkityksellisen paikan tulevaisuuksia. Puheissa on toistunut useita kiinnostavia teemoja sekä esiintynyt hulvattomia erikoisuuksia. Tulevaisuuden kuvitelmissa mielessä olivat usein kestosuosikkiteeman eli karkkien ja muiden hyvyyksien lisäksi eläinten evoluutio ja luonnon hyvinvointi sekä ihmisen ja teknologian rinnakkainelo: visioissa vilisee esimerkiksi eri tavoin avuksi olevia robotteja sekä lentäviä ja vedessä kulkevia liikennevälineitä. Samalla olemme yhdessä opettajien kanssa huomanneet, että mielikuvituksen käyttö ei synny tyhjiössä – toisille heittäytyminen on täysin luontevaa, kun taas toisten lasten kanssa oman mielikuvituksen käyttöä ja rohkeaa visualisointia täytyy harjoitella vielä systemaattisemmin.
Painiityn päiväkodin eskareiden tulevaisuuskuvitelmia
Lopuksi lapset ovat saaneet vapaat kädet tehdä tulkintoja päivän aikana opitusta ja ajatellusta. Taidetta on syntynyt niin A3- kuin muraalipaperillekin, maalaten ja piirtäen, kartongista ja legoista askarrellen, yksin ja ryhmissä… Lasten tekemät taiteelliset työt ovat olleet moninaisia, ja toiminnan tärkeä lopetus on ollut niiden esittely ja sanoittaminen toisille.
Mieleenpainuvinta työpajan vetäjälle on ollut, kun lapset ovat halunneet puhua yhä lisää kaikesta, kiittäneet tulostani, toivoneet minun tulevan uudestaan, kertoneen minun olevan kiva aikuinen, halanneet, ja jopa pyytäneet kirjoittamaan kertomani ylös, jotta “muistaisivat paremmin”. Tämän toiveen innoittamana lähetin jälkikäteen tekoälyllä tehdyn sarjakuvan yhden impromptu-keskustelumme aiheesta – suomalaisen tarinankerronnan kehityksestä – kun eskarit itse olivat alkaneet kysellä Aleksis Kivestä ja Kalevalasta. Sivuhuomiona todettakoon, että vaikka historioitsijana vilkaisin, että mainitut henkilöt näyttivät jotakuinkin kuvauksiltaan, sain somessa kuvia postattuani kuulla mahtavalta media-alan moniosaajalta Tove Mylläriltä, että tekoäly antaa harhaanjohtavaa käsitystä vähemmistöjen perinnepuvuista. Onkin tärkeää pohtia, missä määrin tekoälystä on hyötyä ja missä sitä ei kannata kasvatuksen tukena käyttää.
Google Geminillä luotu tekoälykuva suomalaisesta tarinankerronta- ja kirjoitusperinteestä.
Päivien kruunaukseksi taltioimme paikasta 360°-panoraamakuvia luodaksemme ryhmille ja huoltajille kuula.co-palvelussa virtuaalinäyttelyt Espoo lasten silmin – Aistien aikamatka -päivästä. Hösmärin päiväkoti hankki julkaisuluvat vanhemmilta, ja voimmekin ilolla esitellä heidän 360°-virtuaalinäyttelynsä myös kaikille muille kiinnostuneille! Näyttelyihin on kerätty video päivän kulusta, oppilaiden luomat taiteelliset työt, aikamatkavideo menneisyydestä nykyisyyteen sekä tekoälyn kuvittamat kuvat oppilaiden nykyaskareista paikassa ja heidän tulevaisuuskuvitelmistaan. Lapset ovat olleet riemuissaan nähdessään leikkejään ja tulevaisuuskuvitelmiaan tekoälyn visualisoimana.
Kuvausluparajoitteiden vuoksi päädyimme ratkaisuun, että 15.11. avautuvassa Espoo lasten silmin -näyttelyssä esitellään Hösmäriä lukuunottamatta päiväkodeista lasten sanoittamia mutta tekoälyn tuottamia kuvia siitä, mitä lapset tekevät merkityksellisessä paikassa nyt ja millaiseksi he kuvittelevat sen tulevaisuuden. Vaikka tekoälykuvien käyttöä paheksutaan ainakin oman kuplamme sisällä aika laajasti — ja mekin mieluiten esittelisimme ihan lasten itsensä tuottamaa taidetta — näin saatiin lasten ääni esiin ilman yksityisyydensuojahaasteita.
On ollut sydäntälämmittävää nähdä, miten paljon iloa, oivalluksia ja yhteisöllisyyttä yksi retkipäivä lähiympäristöön, aikamatka menneestä tulevaan ja taiteellinen vapaus voi lapsille antaa. Ehkä se on antanut niitä jopa enemmän työpajan vetäjälle.