Tulevaisuudessa korostuvat taidot, joita opettelemme tänään. Aikojen päästä keskeisiksi nousevat siis tänä päivänä tehtävät ratkaisut. Kulttuuriperintökasvatus tukee juuri tulevaisuudessa tärkeiden taitojen, kuten kulttuuristen tietojen ja taitojen – kulttuurin lukutaidon – muodostumista. Se tähtää empaattiseen ja osallistavaan vuorovaikutukseen. Voisiko empatiasta siis olla tulevaisuuden työkaluksi?
Sodat, ilmaston lämpeneminen tai saastuminen ovat suuri uhka paitsi luonnolle ja ihmisille myös kulttuuriperinnölle.
Kulttuuriperinnön hoito vaatii resursseja, tahtoa ja yhä enemmän kykyä ennakoida. Ajattelussa olisi tapahduttava muutos siihen suuntaan, että ihmisille ja yhteiskunnalle arvokkaita kulttuuri- ja luonnonperinnön kohteita alettaisiin mieltää ennen kaikkea tulevaisuuden kestävinä voimavaroina, eikä kuluja tuovina taakkoina tai kehityksen jarruina.
Ennakoinnissa auttavat tulevaisuustaidot.
Tulevaisuustaidoiksi voi laskea vaikkapa moninaisten tulevaisuuksien hahmottamisen tajun systemaattisen ajattelun ja käsityksen kompleksisuudesta. Selviytyäkseen maailmassa ihmiskunta on joutunut tekemään myös yhteistyötä. Yhteistyön taas mahdollistaa aktiivinen ja rikas myötäelämisen taito, jota kutsun tässä empaattiseksi mielikuvitukseksi.
Empatia, kulttuuriperintö ja tulevaisuustaidot
Tulevaisuustaitoja voidaan opettaa vain, jos ympäristö on sille suotuisa. Kriisien ja väkivallan keskellä huomio keskittyy helposti nykyhetkeen ja akuuttiin tilanteeseen, jolloin muut tulevaisuuksiin vaikuttavat asiat ja kokonaiskuva jäävät ilman huomiota.
Usein puhutaan kyvystä hypätä toisen saappaisiin ja päästä kokemaan maailma siten, miten luulee jonkun muun sen kokevan. Empatia on paljon mielikuvituksen varaista toimintaa siitä, miten toisen kokemaa pystytään jäljittelemään ja toisen tunnetiloja ymmärtämään. Empatia itsessään on väylä myös luovuuteen ja mielikuvitukseen.
Kulttuuriperintökasvatus on mitä suurimmissa määrin empaattisen mielikuvituksen opettelua. Katja Saarikiven mukaan ihmisen mielikuvitus on yksi tärkeä empatiakyvyn mahdollistaja. Kyky simuloida toisten ajatuksia ja tunteita mahdollistaa toisen asemaan asettumisen ja myötätunnon.
Aivan sama ilmiö on myös halussamme vaalia yhteistä kulttuuriperintöä. Kulttuuriperintösuhde muodostuu ihmisen tietotaidollisesta ja kokemuksellisesta suhteesta menneisyyden tai nykyisyyden elettyyn miljööseen, joten se on osa ympäristökasvatuksessa käsiteltyä ympäristösuhdetta. Kulttuuriperinnön omakohtaisessa tuntemisessa syntyy myönteistä kokemusarvoa.
Kulttuuriperintökasvatus tukee juuri kulttuuristen tietojen ja taitojen – kuten kulttuurin lukutaidon – muodostumista. Se vahvistaa kulttuurista osaamista ja osallisuutta ja edistää sitä kautta kulttuuristen oikeuksien toteutumista. Sen ydin onkin siten itse asiassa empatiassa ja tunnetaidoissa. Empatia voi olla tehokas oppimisen väline, ja sitä pitäisikin hyödyntää kulttuuriperinnön opetuksessa tietoisesti.
Kuvittele tietoisesti!
Jos oletetaan, että empaattinen mielikuvitus on tärkeä taito myös tulevaisuuden työelämässä, millaisissa tehtävissä se valjastettaisiin käyttöön?
Futurologi Perttu Pölösen mukaan tulevaisuuden ammatteja ei tunne kukaan, ja siksi neuvoessa pitää olla varovainen. Lapset elävät hyvin erilaisen elämän kuin vanhempansa. Se, mikä ennen toimi vanhemmille, voi olla taakka lapsille. Olisikin siirrettävä katse ammateista taitoihin, sillä tutkinnot eivät turvaa tulevaisuutta. Osaaminen sen sijaan turvaa.
Esimerkiksi megatrendit ja heikot signaalit auttavat hahmottamaan erilaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia, ja tulevaisuuksien haastaminen raivaa tilaa toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelulle. Se taas auttaa tunnekokemusten suhteuttamista.
On vaikea toteuttaa sellaista tulevaisuutta, jota emme pysty edes kuvittelemaan. Tulevaisuuden tietoinen kuvittelu tuottaa enemmän tietoa siitä, mikä on mahdollista kuin siitä, mitä uskomme tapahtuvan. Luottamusta ja toivoa tulevaisuuteen halutaan luoda esimerkiksi Euroopan nuorison teemavuoden 2022 myötä. Teemavuoden tarkoituksena on muun muassa auttaa tunnistamaan mahdollisuuksiaan vaikuttaa tulevaisuuteen.
Myös kulttuuriperintökasvatuksen rooli on tarjota faktatietoa, johon tunnekokemukset voi suhteuttaa. Tunne-elämyksen herättämä empaattinen mielikuvitus ja sen tietopohjainen erittely ovat avaimia paitsi kulttuuriperinnön myös aikakäsityksen ja oman aikaperspektiivin monipuoliseen tunnistamiseen ja ymmärtämiseen. Voitaisiinko tulevaisuudessa empaattista mielikuvitusta arvostetaan yhtenä asiantuntijuuden muotona?
Uula Neitola
kirjoittaja on Euroopan kulttuuriperinnön nuorisolähettiläs, joka vaalii luovuutta pitämällä hauskaa, improvisoimalla ja tutustumalla kaikkeen uuteen.