Saimme idean kymmenestä kulttuuriperintökasvatusta käsittelevästä bloggauksesta, joissa aiheeseen syvällisesti perehtynyt asiantuntija kommentoi tekoälyn ideoimia ja tuottamia tekstejä. Kuudenteen bloggaukseen saimme mukaan leikkipedagogiikan asiantuntijan Riitta Korhosen (KT/FM).
Perinneleikit ja -pelit osana opetusta: Näin ne rikastuttavat oppimista
Perinneleikit ja -pelit ovat arvokas osa kulttuuriperintöämme, ja niiden hyödyntäminen opetuksessa voi tuoda monia etuja. Ne eivät ainoastaan tarjoa hauskaa ja aktiivista tekemistä, vaan myös vahvistavat oppilaiden ymmärrystä historiasta, kulttuurista ja sosiaalisista taidoista. Tässä artikkelissa käsittelemme, kuinka perinneleikit ja -pelit voivat rikastuttaa oppitunteja ja oppimista.
Miksi perinneleikit ja -pelit ovat tärkeitä?
Perinneleikit ja -pelit tarjoavat mahdollisuuden oppia historian ja kulttuurin kautta. Ne ovat ikivanhoja viihdemuotoja, jotka ovat kulkeneet sukupolvilta toiselle ja säilyttäneet paikallisen perinteen ja identiteetin. Lisäksi ne kehittävät sosiaalisia taitoja, kuten yhteistyötä, kommunikaatiota ja ongelmanratkaisua.
5 parasta perinneleikkiä ja -peliä opetukseen
- Kymmenen tikkua laudalla: Tämä klassinen suomalainen leikki on erinomainen tapa opettaa ryhmätyötaitoja ja strategista ajattelua. Oppilaat oppivat myös historiallisen taustan tästä perinneleikistä.
- Piiloleikki: Yksi tunnetuimmista leikeistä, joka kehittää lasten liikunnallisia ja kognitiivisia taitoja. Se tarjoaa myös mahdollisuuden keskustella eri kulttuurien piiloleikeistä.
- Kansantanssit: Opettelemaan ja tanssimaan perinteisiä tansseja voi olla hauska ja mukaansatempaava tapa oppia kulttuurihistoriaa ja musiikkia.
- Kubb: Tämä ruotsalainen pihapeli on erinomainen tapa yhdistää liikunta ja historia. Se kehittää tarkkuutta ja strategista ajattelua.
- Sirkustemput: Vanhan ajan sirkustemppujen harjoittelu voi olla hauska ja haastava tapa oppia tasapainoa, ketteryyttä ja koordinaatiota, samalla tutustuen sirkusperinteeseen.
Vinkkejä perinneleikkien ja -pelien hyödyntämiseen opetuksessa
- Interaktiiviset oppitunnit: Suunnittele oppitunteja, joissa oppilaat pääsevät itse kokeilemaan perinneleikkejä ja -pelejä. Tämä lisää osallistumista ja motivaatiota oppimiseen.
- Projektityöt: Anna oppilaille tehtäväksi tutkia ja esitellä jonkin perinneleikin tai -pelin historiaa ja merkitystä. Tämä voi syventää heidän ymmärrystään ja arvostustaan kulttuuriperinteitä kohtaan.
- Yhteistyö muiden opettajien kanssa: Tee yhteistyötä muiden opettajien kanssa ja jaa parhaita käytäntöjä sekä ideoita perinneleikkien ja -pelien integroimiseksi eri oppiaineisiin.
Lopuksi
Perinneleikit ja -pelit ovat arvokas lisä oppitunteihin, sillä ne yhdistävät historian, kulttuurin ja sosiaalisten taitojen oppimisen hauskalla ja osallistavalla tavalla. Hyödynnä näitä vinkkejä ja resursseja, ja rikastuta oppilaidesi oppimiskokemusta perinneleikkien ja -pelien avulla.
Asiantuntija kommentoi:
Tekoäly on tuonut esille vastauksessaan monia keskeisiä asioita, kuten esim. kulttuuriperinnön, historian ymmärryksen, sosiaalisten taitoja oppimisen, kommunikaation ja vuorovaikutuksen jne. yleisellä tasolla. Myös suositus perinneleikkien käytöstä opetuksessa on hyvä ja erityisen merkittävä asia.
Tällainen ns. yleiskatsaus on usein paikallaan, kun perehdytään johonkin asiaan ja josta on hyvä jatkaa ja selvittää yksityiskohtaisempaa ja tarkempaa tietoa. Opetustilanteissa opettajien sekä lasten ja oppilaiden kanssa toimivien henkilöiden on hyvä miettiä, millaiset leikit ovat ikäkauteen sopivia ja mistä lapset ovat kiinnostuneita. Leikkiin pitäisi aina kuulua ilo, mielihyvä ja onnistuminen.
On aivan selvä, että perinneleikkeihin ja -peleihin kuuluvat asiat ovat tuttuja sekä varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen opettajille sekä pedagogisella alueella toimiville henkilöille. Jokaiselle on kertynyt kokemustietoa jo omista lapsuuden leikeistä sekä myös alan opiskelusta ja työkokemuksista. Uskon, että perinneleikkikulttuuria pidetään yllä ja vaalitaan hyvin meidän kasvatus- ja opetuskentällä.
Tekoälyn vastauksessa on nimetty joitakin kaikille tuttuja leikkejä ja pelejä. Leikkitoimintojen luokittelu on tehty myös hyvin yleisellä tasolla ja siinä on joitakin kohtia, jotka ovat ainakin ensi kuulemalla vähän vieraampia. Esimerkiksi vastauksessa mainittu Kubb-pihapeli (ruotsalainen perinne) on tässä muodossa vähemmän käytetty, ja suomalaisista lähes vastaavista pihapeleistä voisi mainita esim. Mölkky-pelin. Tällaisia pihaleikkimateriaaleja on saatavilla eri tuotenimillä ja niitä on nähtävissä erityisesti ulkoleikkitilanteissa.
Perinneleikit ja -pelit ovat monessa mielessä kansainvälisiä ja monella puolella maailmaa on tutkimusten mukaan löydetty samanlaisia leikkejä ja pelejä. Leikkien nimitykset ja jonkin verran myös sisällöt vaihtelevat ympäristön ja olosuhteiden mukaisesti. Esimerkiksi hippa-, piilo-, kiinniotto- ja -kilpaleikkejä esiintyy jossakin muodossa kaikkialla.
Perinneleikkien kategorisoinnissa ovat suomalaiset perinnealueen tutkijat käyttäneet ”taidonnäytteet”-nimikettä tekoälyn käyttämän ”sirkustemput”-nimikkeen sijasta. Kysymys on aikanaan ollut ensisijaisesti vanhempien leikkijöiden/pelaajien taidoista ja osaamisesta. Tietenkin näitä taidonnäyttötilanteita voi olla kaikenikäisten leikkijöiden ohjelmistoissa, ja silloin esim. kuperkeikan heittäminen tai yhdellä jalalla hyppiminen on merkittävää osaamista.
Suomalaiset tutkijat eivät myöskään sisällytä perinneleikkeihin kansantansseja, vaan ne käsitellään /tutkitaan omana alueenaan. Lasten toiminnassa perinnettä tutkivat tuovat esille laulu- ja piirileikit, jotka ovat esim. liikunnan ja musiikin oppimisessa merkittävää perinnettä tukevaa ja avartavaa aineistoa. Tietenkin lapsille ja koulun liikuntatunneille sopivia kansantansseja on paljon ja niitä suositellaan käytettäväksi, koska niiden kautta on mahdollisuus oppia myös tanssillista kulttuuriperinnettä. Myös kulttuurien moninaisuuden näkökulmasta on hyvä ottaa opetukseen mukaan muiden maiden ja kansallisuuksien tansseja ja liikuntaleikkejä.
Kun on kysymys perinteisten leikkien ja pelien käytöstä pedagogisessa kontekstissa, niin yksi keskeinen lähtökohta on oppijoiden ikä- ja kehitystason huomioonottaminen. Nykyiset valtakunnalliset opetussuunnitelmat varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa tuovat tämän esille. Lasten leikin kehitykseen kuuluvat tasot vaikuttavat leikkien sisältöjen valintoihin sekä myös opetus- ja ohjaustilanteisiin. Pienten lasten ensimmäinen leikkivaihe, esineleikki on alle 2-vuotiaiden toiminnassa keskeistä, jolloin lapsi tutustuu esineiden käyttöön, oppii sanastoa jne. Seuraava leikkivaihe on noin 2,5-5-vuotiaiden kohdalla rooli- ja mielikuvitusleikki, jolloin lapsen ja lapsiryhmän omatoiminen leikki kohdistuu lasta kiinnostaviin asioihin ja samalla opitaan yhdessä tekemisen kautta ryhmätyö- ja itsesäätelytaitoja jne. 5-6-vuotiaiden leikeissä alkaa näkyä sääntöleikkivaihe, jolloin lapsen sosiaaliset taidot mahdollistavat onnistuneen ja tavoitteellisen ryhmässä toimimisen ja leikin tai pelin mukaisten sääntöjen noudattamisen vastuullisesti ja tasapuolisesti. Perinteiset yhteisleikit ovat useimmiten juuri sääntöleikkeihin kuuluvia toimintoja. Sääntöleikkivaihe kestää selvitysten mukaan perusopetuksen alkuvuosista aina 10-12-vuotiaaksi saakka. Joidenkin tutkijoiden mukaan leikit eivät lopu koskaan, vaan muoto ja sisältö muuttuvat ja usein varttuneempien kohdalla mainitaan harrastuneisuus ja omien intressien mukainen toiminta, joissa voidaan nähdä paljon leikkiin, leikillisyyteen, luovuuteen yms. liittyviä piirteitä.
Perinneleikkien yhteydessä mainitaan lisäksi usein kaikkein pienimpien lasten lorut, sormileikit, tuutulaulut, köröttely- ja sylileikit jne., joita lapsi leikkii useimmiten aikuisen kanssa esim. hoitotilanteissa.
Näytelmäleikit mainitaan myös perinneleikkien yhteydessä ja ne on liitetty usein lasten draamakasvatuksen alueelle. Perinteisimmät näytelmäleikit ovat osaksi sääntöleikkejä ja niissä edetään joko laulaen tai puhuen leikin sisällön mukaisesti.
Lopuksi
Itse olen käyttänyt tekoälyn esille tuomia näkökulmia monissa eri tilanteissa ja pitänyt useimmiten ainakin joiltakin osin vastauksista. Mielestäni riippuu myös paljon siitä, millaisia kysymyksiä esitetään. Usein olen käynyt ”keskustelua” monien kysymyksen verran ja miettinyt tarkasti ja kriittisesti vastauksia.
Koska useimmiten saadut tiedot ovat yleisellä tasolla, niin silloin on aivan välttämätöntä aina tarkistaa ja etsiä tietoa muista lähteistä, selvityksistä ja tutkimuksista. Kaikelle tiedolle pitää olla asialliset perustelut ja tutkimusnäyttöä. Erityisen tarkkana pitää olla myös silloin, kun puhutaan rehellisyydestä, plagioinnista ja kirjoittajan oikeuksista. Tekoäly on vielä ”nuori” ja se kehittyy koko ajan ja saa uusia piirteitä ja muotoja. Varmaan nykyinen, vasta muutaman vuoden yleisessä käytössä ollut tekoäly on jonkun vuoden kuluttua jo perinnettä!
Tekoäly auttaa, ohjaa ja on varmaan vilpittömästi mukana, mutta se on hyvä laittaa kuitenkin vastuullisesti myös ”oikeaan paikkaan ja arvoonsa”.
Kasvatus- ja opetusalan asiantuntija KT, FM Riitta Korhonen on toiminut yliopistossa opettajien kouluttajana ja tutkijana. Lisäksi hän on perehtynyt kulttuuriperinteeseen ja tutkinut leikkiä sekä leikkipedagogiikkaa. Kirjoittaja on Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran nykyisen hallituksen varajäsen ja oli vuosina 2021-2022 seuran strategiaa valmistelevan työryhmän jäsenenä.
Kuva on luotu Bing Creator -tekoälyllä promptilla: ”Kollaasi eri-ikäisistä lapsista leikkimässä ikäisilleen sopivia leikkejä.”
AI vai asiantuntija 5/10 – AI vai asiantuntija 7/10