Keväällä aloittamani viestinnän harjoittelu Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seurassa on nyt tullut päätökseensä. Jälkikäteen voin sanoa, että harjoitteluaikani seurassa oli vähintäänkin poikkeuksellinen, mutta sitäkin opettavaisempi kokemus.
Ikimuistoiset kolme kuukautta sisälsivät kaikkea maan ja taivaan väliltä koronan tuomista haasteista huolimatta. Jo ensimmäisten viikkojen aikana pääsin perehtymään uusin ja erilaisiin projekteihin, mikä oli kieltämättä haastavaa, mutta myös äärimmäisen jännittävää. Harjoittelijana sain etuoikeuden seurata tiimin toimintaa näköalapaikalta ja myös osallistua kunkin omiin projekteihin ja työtehtäviin.
Lisäksi pääsin osallistumaan viikoittaisiin palavereihin, suunnittelemaan somepostauksia, kirjoittamaan uutisia, valokuvaamaan ja editoimaan. Seurassa minulle annettiin vapautta vaikuttaa omiin työtehtäviin, vastuuta tehtävien hoitamisesta, luottamusta, tukea ja neuvoja aina tarvittaessa. Omaksuin uusia työelämätaitoja uudessa työympäristössä, työvälineitä ja työtapoja sekä laajasti tietoa. Olipa kyseessä sitten verkkosivujen päivittäminen, videoiden editointi tai jutun kirjoittaminen, pääsin kerta toisensa jälkeen haastamaan ja kehittämään itseäni.
Harjoittelu oli ennen kaikkea tilaisuus kokeilla uusia asioita, epäonnistua ja onnistua. Se on myös useimmille ensimmäinen kokemus omien opintojen soveltamisesta käytäntöön. Monien asioiden ollessa uusia paineet oman osaamisen todistamisesta saattavat yllättää. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse oppia heti, eikä sitä myöskään edellytetä. Motivoituneella asenteella pääsee pitkälle.
Vaikka käytännössä työskentelin koko harjoitteluni poikkeusolojen aikana ja suurimman osan ajasta kotoa käsin, oli harjoittelujakso tärkeä ponnahduslauta oman alan töihin. Tästä on kiittäminen mahtavia työkavereita, joiden kanssa sain viettää mielenkiintoiset kolme kuukautta. Työyhteisö oli turvallinen, avulias ja kannustava, siis juuri sellainen kuin vasta työelämään astuva ihminen toivoo. Ennen kaikkea oli hienoa huomata, kuinka myös harjoittelijaa pidetään työyhteisön tasavertaisena ja osaavana jäsenenä.
Kolme kuukautta Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seurassa vierähti kuin siivillä, mutta käteen jäi valtava määrä tietoa, taitoja ja luottamusta omaan tekemiseen – naurun täyteisiä päiviä unohtamatta. Harjoittelu opetti paljon paitsi viestinnästä, myös seuran toiminnasta yleensä. Pääsin olemaan mukana tärkeiden ja ajankohtaisten asioiden parissa ja kehittämään omaa osaamistani päivittäin. Iso kiitos kaikille, joiden kanssa sain tehdä töitä! Tästä on hyvä jatkaa uusien haasteiden parissa!
Ida Kalliosaari
