Julkaisemme blogissamme Suomen juhlavuoden kunniaksi Kirjoituksia kulttuuriperinnöstä -sarjan. Seuraavassa presidentti Tarja Halosen kirjoitus Elävä kulttuuriperintö.
Itsenäisyyden juhlavuosi on antanut meille mahdollisuuden – tai oikeastaan melkein pakottanut meidät pohtimaan, keitä me oikeastaan olemme. Suomi, suomalaiset ja suomalaisuus ovat osa samaa kokonaisuutta.
Yhteinen kulttuuriperintömme on kuitenkin monisäikeinen kudelma. Olemme saaneet vaikutteita niin lännestä kuin idästä. Olemme myös osa laajempaa eurooppalaista kulttuurien kokonaisuutta. Uskon, että tärkein yhteinen kokemuksemme on kuitenkin köyhän syrjäisen maan nouseminen koulutuksella, tasa-arvolla ja oikeudenmukaisuuden tavoittelulla maailman hyvinvoivien kansakuntien joukkoon.
Tämä ei merkitse, että kaikilla menisi hyvin. Pyrimme kuitenkin siihen, että huonot ajat niin yksilöiden kuin koko kansakunnan osalta olisivat mahdollisimman lyhyitä. Sota-ajan iskulause ”kaveria ei jätetä” on vahvistunut Suomea rakennettaessa, ja omassa muodossaan myös Yhdistyneiden kansakuntien tunnus kestävää kehitystä rakennettaessa on nyt ”Ketään ei jätetä”. Se on reilua ja inhimillistä yhtä ihmistä kohtaan, mutta se on periaate, joka vahvistaa koko yhteisöä.
Maamme historian tunteminen on tänäänkin oiva pohja yhteiskuntaa rakennettaessa, mutta meidän tulee myös muistaa, että se, minkä me teemme tänään, on huomisen historiaa. Tämän päivän Suomi on osaavampi ja kansainvälisempi kuin koskaan aikaisemmin. Sen tuleekin olla sitä pysyäkseen globalisoituvassa maailmassa mukana. Meidän tulee selvitä kovassa kilpailussa mutta oltava myös yhteistyökykyisiä ja -haluisia. Se ei merkitse vaaraa suomalaisuudelle, vaan se on elävän kulttuuriperinnön merkki.
Olkaamme siis ylpeitä omista saavutuksistamme, mutta pitäkäämme silmämme ja korvamme auki myös muiden osaamiselle.
Kuva: Lasse Keltto