Kulttuuriperintökasvatuksen seuran kaksikymmentä kasvun vuotta 2006–2026

Perustamisasiakirjan mukaan (2006) Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran tarkoituksena on tukea ja kehittää kulttuuriperinnön opettamista ja vaalimista. Seura on asiantuntija-, hanke- ja vaikuttaja-organisaatio, jonka päätehtävänä on edistää kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristökasvatusta valtakunnallisesti.   Seura kehittää kulttuuriperintöön liittyvää pedagogiikkaa yhdessä yhteistyötyötahojen kanssa. Jo perustamisasiakirjassa mainittiin yhteistyötahoiksi oppilaitokset, museot, kunnat, eri viranomaiset sekä muut kulttuuritoimijat ja kansalaisjärjestöt. 

Seura on valtakunnallinen, mutta toimii myös paikallisesti ja alueellisesti. Seura on ensi sijassa valtakunnallinen toimija, mutta tekee paljon kansainvälistä yhteistyötä, myös EU:n rahoittamien hankkeiden kautta.

Seura edistää kulttuuriperinnön tuntemusta yhteiskunnassa sekä tukee yksilöiden valmiuk-sia osallistua kulttuuriperintöön liittyvien arvojen tunnistamiseen, määrittelyyn ja säilyttämiseen. Keinoina ovat toiminnalliset menetelmät ja tekemällä oppiminen. Toimintaan kuuluu kulttuuriperinnön koko kirjo, myös maailmanperintökasvatus. 

Toiminnan tavoite on, että kulttuuriperintöön liittyvät teemat ovat keskeinen osa kasvatusta, opetusta ja koulutusta sen eri asteilla. Tavoite on vahvistaa kaikkien, erityisesti lasten ja nuorten, kulttuurista osaamista ja osallisuutta kulttuuriperintöön. Kulttuuriperinnön tulee olla myös osa harrastustoimintaa, nuorisotyötä, vapaata sivistystyötä sekä elinikäistä oppimista. Seura tukee kasvatus-, opetus- ja nuorisoalan ammattilaisten ja organisaatioiden työtä kulttuuriperintökasvattajina.  

Valtion vuosittaiset yleisavustukset (OKM ja YM) ja erilaiset hankeavustukset muodostavat pääosan seuran rahoituksesta. Yhdistys kerää myös jäsenmaksua ja ottaa vastaan lahjoituksia. Seuran jäsenistö koostuu niin kasvatus- ja kulttuuriperintöalan asiantuntijoista kuin kulttuuriperinnöstä kiinnostuneista kansalaisista sekä yhteisöistä.

Kulttuuriperintöä on kaikkialla ympärillämme, joten sen määritteleminen ei ole yksiselitteistä. Kulttuuriperintö syntyy ihmisen toiminnan tuloksena ja vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kulttuuriperintö vaikuttaa monin tavoin elämässämme ja ympäristössämme. Kulttuuriperintö ympäröi meitä maalla, kaupungeissa ja arkeologisissa koh-teissa. Se on meitä edeltäneiltä sukupolvilta perittyä, aineellista tai aineetonta, kirjallisuutta, musiikkia, taidetta ja muistomerkkejä, mutta myös tapoja ja tarinoita tai ruokaa, jota maistelemme. Kulttuuriperintöä jokainen sukupolvi säilyttää, tulkitsee, uudistaa ja välittää eteenpäin. Kulttuuriperinnön siirtäminen sukupolvelta toiselle on yleissivistystä ja yksi koulun keskeisistä tehtävistä.

Yhteiskuntamme rakentuu kulttuuriperinnöstä. Perustuslakimme 20 §:n mukaan: Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.

Aineellinen kulttuuriperintö tarkoittaa ympäristöämme, sen rakennuksia, taideteoksia ja kaikkea käsin kosketeltavaa.  Aineeton kulttuuriperintö koostuu toimintatavoista, ihmisten arjessa elävästä perinteestä, myös suullisesta perinteestä, esittävästä taiteesta, sosiaalisen elämän käytännöistä kuten rituaaleista ja juhlamenoista.  Digitaalisen kulttuuriperinnön merkitys kasvaa jatkossa. Kulttuuriperintö voi olla myös vaikeaa, esimerkkinä Suomen sisällissota. Vaikeaa kulttuuriperintöä voi löytyä myös maahanmuuttajien taustoista.

Kulttuuriperintökasvatus on tavoitteellista toimintaa, jolla tuetaan lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä vahvistamalla heidän kulttuurista osaamistaan. Heitä tuetaan myös tekemään kriittisiä havaintoja. Samalla on huolehdittava, että lapset ja nuoret saavat aiheeseen osallistumis- ja vaikuttamistaitoja. Tavoitteena on tarjota kaikille kulttuuriperinnön lukutaito: tiedot, taidot ja kyvyt kulttuuriperinnön tunnistamiseen, määrittelyyn, arvioimiseen, hoitamiseen ja suojeluun sekä uuden kulttuuriperinnön luomiseen. Onnistuessaan kulttuuriperintökasvatus vahvistaa lasten ja nuorten identiteettien rakentamista, itsetuntemusta, tunnetaitoja ja luovuutta.

Joskus käytetään myös käsitettä kulttuuriperintöopetus, varsinkin, kun viitataan kouluopetukseen. Kulttuuriperintöopetus antaa lisävoimaa koulutyöhön.

Kulttuuriperintökasvatus auttaa rakentamaan siltoja sukupolvien välille. Tärkeää on saada myös aikuiset havaitsemaan, että he siirtävät omalla esimerkillään kulttuuriperintöä ja ovat näin ollen kulttuuriperintökasvattajia. Lapsille ja nuorille korostetaan osallisuuden lisäksi myös kulttuuriperinnön kunnioitusta.

Kulttuuriperintökasvatus toteuttaa kulttuurisesti kestävää kehitystä, joka edistää kohtuullisuutta, eettisyyttä, yhteisvastuuta, kulttuuriympäristön ja perinteiden säilymistä sekä kehittämistä. Se on tietoista toimintaa, arvovalintoja ja tapoja toimia kestävästi. Pyrkimyksenä on edistää rauhaa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Kulttuuriperintökasvatuksen seuraa edelsi kymmenen vuotta kestänyt Suomen Tammi -projekti, joka aloitettiin Opetushallituksen ja Museoviraston yhteistyönä vuonna 1998. Ympäristöministeriö liittyi mukaan myöhemmin. Museoviraston pääjohtaja Henrik Lilius ja Opetushallituksen ylijohtaja Aslak Lindström käynnistivät projektin. Suomen Tammi -projektissa koulutettiin opettajia, ideoitiin ja toteutettiin kursseja koululaisille, tuotettiin opetusmateriaalia ja julkaisuja. Samalla luotiin verkostoja ja järjestettiin tapahtumia. 

Suomen Tammi oli alusta alkaen valtakunnallinen hanke. Se jatkoi laajana verkostona aina vuoteen 2008 asti. Tukimateriaalia tuotettiin kulttuuriperintöopetuksen eri aihealueisiin yhteisvastuullisesti. Seminaareihin, verkostoihin ja ohjelmiin osallistuivat myös Metsähallitus, Museoliitto ja joukko museoita, yliopistojen opettajankoulutuslaitoksia kuten myös oppilaitoksia opettajineen, koululaisineen ja vanhempain-yhdistyksineen.

Suomen Tammen kehittämää mallia levittämään tarvittiin vakiintuneempi organisaatio, järjestö. Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen Seura ry:n perustamiskokous pidettiin 11.5.2006 Suomen Kansallisteatterin tiloissa. Paikalla oli 26 henkilöä. Yhdistysrekisteriin valtakunnallinen seura merkittiin 28.9.2006. Perustamisvaiheessa tärkeimmiksi päämääriksi määriteltiin:

• kulttuuriperintötietämyksen nostaminen
• alueellisten ja paikallisten verkostojen tukeminen
• täydennyskoulutus
• materiaalin valmistaminen opettajille, museoille ja ympäristökasvattajille
• opettajien kulttuuriperintöopetuksen peruskoulutuksen tukeminen.

Seura oli alussa suurelta osin virkamiesten ja kasvatusalan asiantuntijoiden kannattelema yhdistys. Aluksi töitä tehtiin lähinnä vapaaehtoisvoimin kotikonttoreissa ja kahviloissa. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja vuoteen 2009 asti oli Aslak Lindström Opetushallituksesta. Ensimmäisen sihteerin tehtäviä hoiti Erkki Hulkki apunaan Pekka Elo. Hallitus kehitti toiminnan mallia ja osallistui myös seuran käytännön töihin. Osa-aikaisesta sihteeristä, Hanna Lämsästä, tuli vuonna 2009 toiminnanjohtaja, joka alkoi ottaa laajemmin vastuuta operatiivisesta toiminnasta. 

Seuran ensimmäisen graafisen ilmeen ja logon suunnitteli taittaja Tyko Elo. Nykyisen kotisivun ilmeen ja logon suunnitteli Muuks creative, taustavaikuttajina olivat silloinen toiminnanjohtaja Eeva Astala ja jäsensihteeri Antti Sneck. Uusi logo ja kotisivu otettiin käyttöön vuonna 2022.  

Seuraan liittyminen oli kunnia-asia. Seuran jäsen numero yksi oli professori Yrjö Sepänmaa Joensuun yliopistosta.  Perustamista seuraavana vuonna 2007 seurassa oli 31 jäsentä. Jäsenmäärä kasvoi pikkuhiljaa, vuoden 2010 lopussa jäseniä oli 71 ja vuoden 2012 lopussa 111, joista neljä oli yhteisöjäsentä. Myöhemmin seuran jäsenmäärä vakiintui 125–137 jäseneen. Seuran kunniajäseniä ovat olleet Aslak Lindström, Henrik Lilius, Liisa Löfman ja Heljä Järnefelt.  Vuoden 2026 maaliskuussa seurassa on 116 jäsentä jakautuen seuraavasti:

• henkilöjäseniä 70
• opiskelijajäseniä 15
• eläkeläisjäseniä 23
• yhteisöjäseniä 7
• kunniajäseniä 1 (Heljä Järnefelt).

Seuran jäsenistöä on kutsuttu vuosien varrella koulutusten, webinaarien ja työpajojen lisäksi monenlaisiin kulttuuritilaisuuksiin ja -tapahtumiin. Jäsentilaisuuksia on järjestetty yhteistyössä muun muassa kansallisten kulttuurilaitosten, kuten teatterien, Kansallisarkiston, kirjaston, Ateneumin taidemuseon, Suomen Kansallisoopperan ja baletin, Galleria Brondan, Marimekon, Olympiastadionin ja Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa. Sen lisäksi jäseniä on kutsuttu Galerie Forsblomille, Design-museoon, Suomenlinnaan, Helsingin yliopiston tähtitieteenlaitoksen observatorioon ja moniin muihin paikkoihin. 

Seuran ensimmäiset toimitilat olivat Suomenlinnan hoitokunnan hallinnoimissa tiloissa aina syksyyn 2009 saakka. Paikka oli merkittävä, onhan Suomenlinna yksi Maailmanperintökohteista. Vuonna 2010 seura sai vuokrattua vakituiset toimitilat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta Ritarihuoneelta Helsingin keskustassa, Hallituskatu 2 B. Seuralle pystyttiin hankkimaan laitteita ja kalustoja sekä järjestämään tilaisuuksia toimistolla.

Tällä hetkellä seuran toimitilat ovat Suomen Kotiseutuliiton yhteydessä, Kalevankatu 13 a 5 Helsingissä. Seura muutti sinne vuonna 2023.  Etätyö on muuttanut paljon toimintatapoja nettipohjaiseksi. 

Seuran toimintaa seuraa ja ohjaa seuran hallitus, jonka jäsenillä on kahden vuoden toimikaudet.  Vaalilautakunta tekee esitykset jäsenistä. Seuran toiminnanjohtaja vastaa, että seuran toiminta noudattaa hallituksen linjauksia. Hänellä on vastuu hallinnon toimivuudesta sekä talouden seuraamisesta ja ohjaamisesta. Seuran toiminnanjohtajaksi on keväällä 2026 valittu Ira Vihreälehto, hän toimi sitä ennen vs. toiminnanjohtajana Eeva Astalan sijalla. 

Seuran kaksikymmentä kehityksen ja kasvun vuotta on seuraavassa jaettu kuuteen vaiheeseen, joissa toiminta ja hankkeet kulkevat osin limittäin. Kunkin vaiheen kohdalla on mainittu esimerkkinä tärkeimpiä hankkeita.

Perustamisvaihe 2006–2010 

Perustamisvaiheessa tärkeimpiä päämääriä olivat tietämyksen nostaminen kulttuuriperintökasvatuksesta, alueellisten ja paikallisten verkostojen tukeminen, täydennyskoulutus ja materiaalin tuottaminen opettajille, museoille ja ympäristökasvattajille.  Seura hyödynsi Suomen Tammi -projektin verkostoja, järjesti seminaareja ja tapaamisia.

​Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto tarjosi aluksi tilan seuran materiaalipankille. Esikuvana oli myös Suomen Ympäristökasvatuksen seura (nykyisin rinnakkaisnimellä FEE Suomi). Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura löysi kuitenkin nopeasti oman roolinsa itsenäisenä toimijana ja palveli viranomaisia kuin myös kasvatusalan asiantuntijoita. Seura oli mukana erilaisissa kampanjoissa ja kansainvälisessä yhteistyössä naapurimaiden kanssa. Erityisesti maailmanperintötyö ja kestävä kehitys olivat alusta saakka pysyviä toiminta-alueita. Kauden lopussa vireillä oli jo kuusi suurempaa hanketta.

”Ruohonjuuritason” kerhotoiminta aloitettiin kouluissa. Kulttuuriperintökerhojen toiminnasta syntyi opetuspaketteja seuran sivuille. Ensimmäiset opetuspaketit olivat Suomen linnat – keskiaikaista elämää linnoissa (2006–2010). Toinen oli Koulutaulut –kuvia ja mielikuvia Suomesta (2010), joka on nähtävillä Kulttuurin vuosikellossa: www.kulttuurinvuosikello.fi. Kulttuurin vuosikello on ollut monivuotinen hanke, joka sai rahoituksen opetusministeriöstä. Siitä kasvoi myöhemmin yksi seuran päätuotteista, jota kehitetään edelleen. 

Seura sai ensimmäisen kerran toiminta-avustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä vuonna 2009, jolloin määrä oli 5 000 euroa. Tämän toiminta-avustuksen määrä kasvoi pitkään vuosittain. Vuodesta 2015 alkaen seura on saanut myös ympäristöministeriön järjestö-avustusta.

Vakiintumisen vaihe 2010–2012

Seuran rooli ja uskottavuus vahvistuivat.  Hyviksi havaittuja toimintamuotoja ja hankkeita jatkettiin. Verkostot laajenivat ja jäsenmäärä kasvoi. 

Ministeriöiden toiminta-avustukset mahdollistivat toimitilan vuokraamisen ja kahden vakituisen työntekijän palkkaamisen, joita olivat toiminnanjohtaja Hanna Lämsä sekä kasvatustyönkehittäjä (myöhemmin erityis-asiantuntija) Marja Laine. Lisäksi seuralla oli hanketyöntekijöitä ja harjoittelijoita vuosittain lyhyissä työsuhteissa. Tässä vaiheessa opetus- ja kulttuuriministeriön toiminta-avustus oli 15 000 euroa.

Uusi avaus oli laaja kestävää kulttuuria ja identiteettiä pohtiva hanke sekä siihen liittyvät tapahtumat. Seura aloitti Kulttuurisesti kestävän kehityksen hankkeen, jolle saatiin rahoitus opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Pohjatyönä tehtiin laaja Kulttuurisesti kestävän kehityksen sanasto (Tuuli Toivanen 2012). Hankkeessa syntyi monia julkaisuja, blogeja, tiedotteita ja kampanjoita. Merkittävä oli myös seuran järjestämä Kulttuurisesti kestävä kehitys -seminaari Balderin salissa 27.1.2011. Tapahtuma toi seuralle arvostusta.

Vakiintumisen vaiheessa seuralla oli vireillä vuosittain 5–6 hanketta. Kohderyhmänä vuonna 2011 olivat pääasiassa opettajat ja kasvattajat sekä lapset ja nuoret. Kouluille tuotettiin tehtävävihkoja. Seura osallistui Euroopan rakennusperintöpäivien viettoon ja tuotti opetusmateriaalia Oppitunti skeittipuistossa, Romanien reitit (2011) ja Kunnon kulttuuriympäristöt (2012). Samalla jatkettiin pitkäaikaisia hankkeita Kulttuurin vuosikello, Kulttuuriympäristöpolku ja Kulttuuriperintö-kerhotoiminta (2010–2013). Kulttuurin laajakaista – hanke valmistui 2012, sen puitteissa saatiin vahvistettua sisältötietämystä ja voitiin tutustua kansallisiin kulttuurilaitoksiin. Vuonna 2012 julkaistiin sekä painettu että sähköinen aineisto Suomen maailmanperintökohteet perusopetuksessa.

Seura aloitti kansainvälistä toimintaa solmimalla yhteistyötä raumalaisten ja virolaisten opettajankouluttajien kesken. Luotiin yhteistyöverkostoja, haettiin hankerahoituksia ja palkattiin projektihenkilöstöä. Vuoden 2011 aikana perustettiin myös strategiatyöryhmä kehittämään toimintaa.

Strategisen kehittämisen vaihe 2013–2016

Seura halusi ensimmäisellä strategiallaan ohjata kohti toiminnan kasvua. Monet kulttuuriperintöön liittyvät valtakunnalliset strategiat työllistivät seuraa, mutta samalla lisäsivät sen vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Seura sai tärkeitä hankkeita päätökseen. Maailmanperintötyö, kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmat ja verkkopalveluiden kehittäminen olivat etusijalla toiminnassa. Seura piti keskeisenä myös kulttuurien välisten taitojen ja kansalaistoiminnan vahvistamista.

Kulttuuriperintökasvatuksen seuran ensimmäisen strategian päämääräksi asetettiin, että vuoteen 2017 mennessä seura on kehittynyt Kulttuuriperintökasvatuksen valtakunnalliseksi keskukseksi, joka kokoaa erilaisia verkostoja ja koordinoi toimintaa. Keskus ei sellaisenaan to-teutunut. Verkostot ja muut toimijat lähettävät kuitenkin materiaalia Kulttuurin vuosikelloon, joka täydentyy materiaalipankkina. Strategian toimeenpanosuunnitelma hyväksyttiin vuoden 2013 lopulla. Seuran vuosien 2013–2017 strategisiksi tavoitteiksi kirjattiin:

• Kulttuuriperintötaitojen ja -tietojen saatavuus ja vaikuttavuus sekä niiden kokeminen merkityksellisiksi lisääntyy.
• Kulttuuriperintö- ja kulttuuriympä-ristökasvatuksen näkökulmat otetaan huomioon kasvatusta, opetusta ja koulutusta ohjaavissa asiakirjoissa ja päätöksissä.
• Eri toimijat erityisesti opetus-, kulttuuri-, nuoriso- ja ympäristöalalla ovat sitoutuneet kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristökasvatuksen edistämiseen.
• Seuran rooli vuorovaikutteisena toimijana on vahvistunut ja seura on tunnettu kulttuuriperintökasvatuksen asiantuntijana ja tukijana, yhteiskunnallisena vaikuttajana ja kansalaisyhteiskunnan toimijana.

Tässä strategisen kehittämisen vaiheessa (11.4.2013) perustettiin Opetus- ja kulttuuri-ministeriön, ympäristöministeriön, Museo-viraston, Opetushallituksen ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran yhteisellä päätöksellä Kulttuuriperintökasvatuksen yhteistyöryhmä. Tahot nimesivät edustajansa ryhmään. Yhteistyöryhmä on neuvoa antava asiantuntijaelin, jonka tarkoitus on edistää kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristökasvatusta Suomessa.  Se tukee tiedoillaan ja vaikuttamismahdollisuuksillaan seuran kulttuuriperinnön kasvatustyötä. Ryhmä toimii edelleen ja on tärkeä tiedonvaihdon foorumi. Seura toimii ryhmän kokoonkutsujana. 

Seura järjesti vuonna 2016 Kansallisen maailmanperintöstrategian toimeenpanoon liittyen alueelliset kiertueet Suomen viidessä maailmanperintökohteessa. Kiertueissa olivat mukana asiantuntijoina opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen ja maailmanperintökohteiden edustajat. Kiertueella esiteltiin myös Operaatio Maailmanperintö-peliä. Sen ideoi ja käsikirjoitti mikkeliläinen katsomusaineiden opettaja Miika Lahti. Pelin suunnittelussa ovat olleet mukana kaikkien Suomen maailmanperintökohteiden edustajat.

Seura siirtyi kestävän kehityksen teemoista sosiaalisiin sisältöihin, kuten kulttuurien-välisyyteen liittyvien taitojen vahvistamiseen. Maahanmuuttajat ja vähemmistöt saivat tilaa omalla historiallaan. Kulttuuriperintökasvatus koettiin myös identiteettikasvatukseksi. Seura järjesti seminaarin Kulttuurien moninaisuuden vaikutus yhteiskuntaan ja kasvatukseen. Julkaisu-sarjassa ilmestyivät julkaisut Kulttuuri-identiteetti & kasvatus (kulttuuriperintökasvatus kotoutumisen tukena, 2014) ja Världsarven i Finland i den grundläggande utbildningen. Samoihin aikoihin julkaistiin myös toinen alan perusteos: Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä (2013).

Näiden vuosien aikana Opetushallitus uudisti (2014) perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet ja siirryttiin vaiheittain ilmiöpohjaiseen (yli oppiainerajojen mukaiseen) oppimiseen. Seura oli valmistelutyössä asiantuntijana mukana ja osallistui moniin työryhmiin, kuulemisiin sekä antoi lausuntoja asiaan liittyen. Esiopetuksen perusteisiin vaikutettiin vuonna 2016 lausunnoilla, myöhemmin myös vuonna 2017 taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ja ammatillisten tutkintojen perusteisiin. 

Tässä vaiheessa seuralla oli kaksi vakituista työntekijää, toiminnanjohtaja Hanna Lämsä ja erityisasiantuntija Ira Vihreälehto, joka aloitti Marja Laineen sijaisena vuonna 2015. Kun Marja Laine siirtyi vuoden 2018 lopussa muualle, Ira Vihreälehto jatkoi vakituisena hänen tilallaan vuodesta 2019 alkaen. Vuonna 2015 seura palkkasi maailmaperintötoimintaan Wiktoriina Hurskaisen kokopäiväiseksi asiantuntijaksi parin vuoden ajalle.

Seuralla oli vuosittain vireillä 5–6 hanketta, monet niistä useamman vuoden kestoisia. Kulttuurivoltti (2015–16) oli yksi keskeisistä hankkeista. Hankkeessa tuotettiin www.kulttuurikasvatussuunnitelma.fi –verkkotyökalu, jonka avulla kunnat voivat itsenäisesti laatia kulttuurikasvatussuunnitelman omaan paikalliseen kulttuuritarjontaansa perustuen. Hankkeen toteutti seura yhteistyössä Suomen Lastenkulttuurikeskusten liiton kanssa. Valtaosassa hankkeista seura oli päätoteuttaja.  Strategiakausi huipentui seuran 10-vuotisjuhliin 17.11.2016. Mottona juhlassa oli: mitä enemmän tietoa, sitä vähemmän pelkoa eli rohkeus kohdata toiseutta perustuu oman tuntemiseen.

Vuorovaikutuksen ja kansainvälisyyden vaihe 2017–2018

Näihin vuosiin sijoittuivat Suomi 100 -juhlavuosi ja Kulttuuriperinnön teemavuosi 2018. Molemmat teemat lisäsivät seuran näkyvyyttä. Kausi painotti viestintää, koulutustoimintaa ja kansainvälistymisen lisääntymistä. Tärkeää oli myös vuorovaikutteinen, pysyvä toiminta kohde- ja sidosryhmien kanssa.

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran ja Suomen Lastenkulttuurikeskusten liiton (nyk. Suomen Lastenkulttuuriliitto) yhdessä toteuttama Kulttuurivoltti-hanke ja Suomalainen suunnitelmallinen kulttuurikasvatusmalli saivat EU:n ja Europa Nostran vuoden 2018 kulttuuri-perintöpalkintojen pääpalkinnon Berliinissä vuonna 2018. Seitsemän Grand Prix voittajaa valittiin 29:stä palkitun hankkeen joukosta. Palkintosumma oli 10 000 euroa, mikä käytettiin kulttuurikasvatussuunnitelmia edistäviin työpajakoulutuksiin yhdessä Lastenkulttuurikeskusten liiton kanssa.

Seura oli 2018–20 partnerina Erasmus+ co-creative cooperation hankkeessa, jossa opeteltiin metodeja arviointia varten. Haluttiin kehittää arviointimalli seuran toimintaan ja kulttuuriperintökasvatuksen vaikuttavuuteen. Arviointimalli ei täysin toteutunut, mutta ideoita sen kehittämiseen saatiin.

Juhlavuosien aikana hyväksyttiin valtakunnallisia kulttuuripoliittisia asiakirjoja ja strategioita. Suomi ratifioi 2017 Euroopan neuvoston ns. Faron puiteyleissopimuksen, jossa korostetaan kulttuuriperinnön yhteiskunnallista merkitystä. Työn taustalla on edelleen tämä sopimus, jonka on allekirjoittanut 22 maata ja siihen on sitoutunut 17 maata. Sopimuksen taustalla on ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jossa sivistykselliset oikeudet sisältävät oikeuden kulttuuriperintöön. Sopimuksen mukaan kulttuuriperinnön säilyttäminen ja arvostus liittyvät myönteisesti arkielämän laatuun.

Museopoliittinen ohjelma ja kulttuuripolitiikan strategia 2025 valmistuivat, niissä molemmissa kulttuuriperintö sai näkyvän osan. Voitiin vaikuttaa siihen, että myös kasvatus on otettu huomioon.

Teemavuoden 2018 toiminnanjohtaja Hanna Lämsä oli ”työvaihdossa” Museovirastossa, jolloin sijaisena toimi Ira Vihreälehto. Teemavuoden yhteydessä Museovirasto ja ympäristöministeriö julkaisivat ensimmäisen kulttuuriperinnön yhteiskunnallista asenne-ilmastoa mittaavan Kulttuuriperintöbarometrin. Barometrin mukaan kulttuuri-perinnön käsite koetaan sitä tutummaksi, mitä vanhempi ihminen on. 

Ira Vihreälehto Dubrovnikissa 2018

Vuodesta 2018 alkaen seuran projekteissa on vaikuttanut merkittävästi Kati Nurmi, joka on sekä tehnyt projektihakemuksia että niiden selvityksiä ja raportointeja. Useimmat seuran kansainväliset hankkeet ovat olleet mahdollisia hänen työpanoksensa ansiosta.

Seurassa aloitti vuonna 2017 vapaaehtoisena toimiva kulttuuri- ja jäsensihteeri Antti Sneck. Hän kehitti seurassa edelleen jäsenetuja ja järjesti jäsentapahtumia sääntömääräisten kokousten lisäksi. Hän tuotti seuralle myös Suomi 100 – Kirjoituksia kulttuuriperinnöstä -kirjoitussarjan, jossa tunnetut suomalaiset kirjoittivat heille tärkeästä kulttuuriperinnöstä. Kirjoittajina nähtiin presidentti Tarja Halonen, YK:n entinen alipääsihteeri Elisabeth Rehn, kuvataiteilija Johanna Oras, psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen sekä arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila.

Kauden merkittäviä hankkeita oli myös Historiakerho-toiminta. (lukuvuosina 2016–17 ja 2017–18). Laajimmillaan historiakerhoja järjestettiin 15 paikkakunnalla. Seura sai myöhemmin kerhoille opetus- ja kulttuuri-ministeriöltä erityisavustuksen lukuvuodeksi 2022–2023 teemalla Kerhokokit.  Avustuksen turvin seura perusti Kulttuuriperintökerhotoiminnan keskuksen, jonka auttoi jo olemassa olevien historiakerhojen säilymistä ja uusien historiakerhojen perustamista kuntiin. Historiakerhotoiminta päättyi vuonna 2024.

Keskeinen tämän kauden hanke oli myös Kipinöitä kulttuuriperintöön – koulutuskokonaisuus opettajille (2018–19, Museovirasto). Seuralta on ostettu myös opetusmateriaalipaketti Opetushallituksen sivustolle kulttuuriperintökasvatuksesta katsomusaineissa.  Opetushallituksen tukemat opettajien täydennyskoulutukset ovat tavoittaneet satoja opettajia.

Seura uudisti strategiansa vuosiksi 2018–2021. Sen myötä seura laajensi toimintakenttää eri ikäryhmiin, kansainvälistyi, kehitti verkostoja vuorovaikutteisempaan suuntaan. Uuden viestintä- ja somestrategian mukaan seura ”pyrkii viestinnässä tavoittamaan eri kohderyhmät sekä herättämään kysymyksiä ja välineitä niihin vastaamiseen”. Seura tehosti viestintää ja avasi uusia kanavia (Youtube, Slideshare, Twitter, Instagram).

Kannustamisen ja digitaalisuuden vaihe 2019–2020

Tällä kaudella nousivat keskeisiksi tavoitteiksi moninaisuus, ylisukupolvisuus ja vaikuttavuus. Seuran toimintakenttä oli sisällöllisesti ja alueellisesti laajentunut. Koronapandemia varjosti tätä aikaa, ja vuonna 2020 koulut siirtyvät etäopetukseen. Silloin voitiin hyödyntää seuran digitaalista materiaalipankkia Kulttuurin vuosikelloa. Kulttuurilaitosten sulkeminen heikensi silti seuran toimintaedellytyksiä. 

Tärkeät verkostot ja työryhmät jatkoivat toimintaansa. Seura piti tärkeänä nuorten omaa osallistamista. Seuran asiantuntijapalvelut olivat avoimesti käytettävissä kotisivuilla. Seura täydensi kulttuuriperintökasvatusaineistoja ja -materiaaleja, osan niistä se pystyi tuottamaan myös ruotsiksi tai englanniksi.

Seura kehittyi oppivana organisaationa, teki kriittisesti itsearviointia ja kehitti vaikuttavuuden työkaluja. Seura sai tuottamansa aineiston hyvin kaikkien ulottuville. Tietoisuutta ja oikeutta kulttuuriperinnön moninaisuuteen sekä eri sukupovien vuorovaikutukseen korostettiin aiempaa enemmän.

Seura palkittiin myös toisella European Heritage / Europa Nostra –palkinnolla vuonna 2021 Kati Nurmen johtamalla hankkeella Heritage Hubs (2018–2020), joka oli saanut Luova Eurooppa -rahoituksen. Se kokosi yhteen 12 oppilaiden ryhmää Suomessa, Serbiassa ja Espanjassa määrittelemään, mitä kulttuuriperintö on ja mitä oppilaat pitävät tärkeänä. 

Uuden strategian vaihe: kulttuuriperinnöstä voimaa muutosten ajassa 2022–2030

Seura käynnisti strategiatyön asettamalla siihen työryhmän 30.3.2021. Työryhmä organisoi verkkokyselyn ja työpajoja. Myös lapsille ja nuorille järjestettiin kommentointikierros. Strategia hyväksyttiin toukokuussa 2022. Uuden strategian ydin on se, että seura rakentaa kestävää, kulttuurisesti monimuotoista, ylisukupolvista ja yhdenvertaista yhteiskuntaa ja maailmaa kulttuuriperintökasvatuksen keinoin. 

Seuran toiminta-ajatuksen mukaan seura vahvistaa kulttuuriperintöön liittyvää osallisuutta ja osaamista ja tukee lasten ja nuorten kasvua, hyvinvointia ja toimijuutta. Oppivana asiantuntijaorganisaationa seura uudistuu ja verkostoituu valtakunnallisesti, paikallisesti ja kansainvälisesti. Seura reagoi muutoksiin ja jakaa työnsä tuloksia avoimesti, johdonmukaisesti ja selkeästi.

Toimintaympäristössä otetaan huomioon kulttuurin lukutaidon merkitys, muuttoliike ja kulttuuriperinnön monimuotoisuus, tasa-arvoinen osallistuminen, digitaalisuus ja kansallisen tason muutokset, erityisesti vuoden 2019 hallitusohjelmaan sisältyvä kulttuuriperintöstrategian laatiminen, hyvinvointialueiden perustaminen sekä eurooppalaiset aloitteet ja ohjelmat.

Seuran hallitus ja toimisto seuraavat strategiaa. Sitä ja sen mukaista toimintaa pyritään arviomaan osana seuran toiminnan vuosittaista suunnittelua ja kehittämistä. Tehtävä on haastava, kun keskustelua tulee käydä yhdessä jäsenistön, sekä lasten ja nuorten ja muiden sidosryhmien kanssa.

Seura kouluttaa joka vuosi tilauskoulutuksena Helsingin ja Tampereen yliopistojen eri tiedekuntien opiskelijoita, lähinnä opettajaksi opiskelevia, kulttuuriperinnön teemoihin. Seura kouluttaa myös vuosittain useilla kursseilla siviilipalvelushenkilöstöä kulttuuriperinnön teemoihin.  

Seura osallistui myös valtakunnalliseen työhön, jossa valmisteltiin Valtioneuvoston päätös (VnP 23.2.2023) Kulttuuriperintöstrategia vuoteen 2030. Opetus- ja kulttuuriministeriö avasi periaatepäätökseen perustuvan verkko-alustan, joka kokoaa yhteen kulttuuriperintöstrategian toimeenpanoa eri puolilta maata. Sivuston sisältöjä tuottavat eri toimijat, ja sen ylläpidosta vastaa ministeriö. 

Keväällä 2022 seuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja Hanna Lämsä siirtyi muihin tehtäviin. Uutena toiminnanjohtajana aloitti elokuussa 2022 Eeva Astala.

Seura on kahdenkymmenen vuoden aikana toiminut kestävällä tavalla ja samalla kasvanut tehtävässään edistää kulttuuriperintökasvatuksen käytäntöjä eri kohderyhmille.  Seuran ohjenuorana on toteuttaa kansallisia ja kansainvälisiä sopimuksia ja strategioita. Seura on toimija, joka pystyy niitä jalkauttamaan. 

Seura on kasvatuksen tukija: tavoitteena on, että kulttuuriperinnön näkökulma integroituu osaksi virallisten koulutusorganisaatioiden järjestämää opetusta ja koulutusta. Lapset ja nuoret ovat tärkein kohderyhmä unohtamatta aikuisia, jotka siirtävät kulttuuriperintöä seuraaville ikäpolville.

Seura on asiantuntija ja vaikuttaja, joka toimii yhdessä monien tahojen ja verkostojen kanssa. Viranomaisyhteistyö lähinnä koulutukseen liittyen on ollut ja on seuralle tärkeä kanava molempiin suuntiin. Seura on voinut lausuntojen, työpajojen ja seminaarien avulla vaikuttaa opetussuunnitelmien perusteisiin, koulutuksen ja muun toiminnan sisältöihin. Seura pitää tärkeänä sitä, että kulttuuriperintökasvatus kuuluu myös museoiden, kirjastojen, tiedekeskusten, kansalaisopistojen ym. järjestämään kerho- ja harrastustoimintaan.

Seura on hankeosaaja. Se on anonut ja saanut erillisrahoitusta moniin hankkeisiin. Vaikka hankerahoitus tuo joskus epävarmuutta toiminnan jatkumiseen ja voi kaventaa sisältöjä, se on toisaalta mahdollistanut monipuolisen toiminnan erilaiset kokeilut. Yhteistyöhankkeet ja vahvat verkostot lisäävät seuran vaikuttavuutta.

Seura on kestävän kulttuurin osaaja, kunnioittaa perinteitä ja kulttuurin pitkäkestoista jatkumoa.  

Seura on ollut mukana monissa kansainvälisissä hankkeissa ja solminut yhteyksiä moniin maihin. Niistä on voitu saada toimintamalleja oman maamme kulttuuriperinnön kasvattamiseen ja pedagogiikkaan. 

Ohessa muutamia kansainvälisen yhteistyön esimerkkejä:

Seura teki Erasmus+-rahoitteisessa Createch-projektissa (2023–2025) yhteistyötä vanhan hankekumppaninsa INTO Schoolin kanssa: Partnerit olivat Italiasta, Serbiasta, Espanjasta ja Suomesta. Yhteistyöpäiväkodit löytyivät Vaasasta ja Espoosta. Varhaiskasvatuksen opettajille järjestettiin kansainvälisiä ja kansallisia koulutuksia, joiden teemoina olivat kulttuuriperintö, luovuus ja teknologia. Lopputuotteena syntyi mm. CREATECH –opas viidellä kielellä, paikallisia ja kansallisia tulostenlevitystilaisuuksia, tutkimusartikkeli ja suosituksia varhaiskasvatukseen. 

Erasmus+ Policing the policies: Grassroots advocacy initiative for EU-level aligned and inclusive youth strategies (2021–24) -hanketta koordinoi järjestö Serbiasta. Muut partnerit olivat Saksasta ja Puolasta. Hankkeessa tarkasteltiin paikallista nuorisopolitiikkaa, Suomessa Riihimäellä ja Lopissa. Keskeistä oli motivoida nuoret osallistumaan paikallistasolla ja vaikuttamaan nuorisotyön linjauksiin.

Seura on palvellut koulutuksen ja kasvatuksen kenttää kahden vuosikymmenen aikana tuottamalla monipuolisesti materiaaleja. Niitä ovat olleet monet teoreettiset aineistot lähinnä opettajille, kouluttajille ja kasvattajille sekä käytännönläheiset materiaalit erilaisia kohderyhmiä tai aiheita varten. 

Seura on saanut Opetushallitukselta vuosina 2018–2025 rahoitusta, jonka avulla se on järjestänyt opettajien täydennyskoulutusta kulttuuriperintöön ja pedagogiikkaan liittyvistä teemoista. Koulutukset ovat tavoittaneet vuosittain satoja opettajia. Tämä tuki on vastikään päättynyt, mikä vaikeuttaa seuran taloudellista tilannetta.

Seura on tuottanut runsaasti helppokäyttöisiä materiaaleja. Niitä ja muiden toimijoiden materiaaleja on kerätty suosittuun Kulttuurin vuosikelloon.  Esimerkiksi vuonna 2025 sivustol-la oli 104 000 käyntiä. Se on kulttuuriperinnön ja kulttuurisesti kestävän kehityksen vapaasti käytössä oleva materiaalipankki kouluille, päiväkodeille ja kaikille muille kasvatus- ja opetusalojen toimijoille. Vuosikelloa on seurassa kehitetty jo vuodesta 2011 alkaen ja sitä kartutetaan edelleen. Se on matkan aikana muuttanut muotoaan, ja nykymuotoisena viettää 10-vuotisjuhlaansa vuonna 2026. 

Seura kehitti Maailman muisti -ohjelman tilauksesta yhteistyössä useiden arkistojen kanssa Mitä meistä jää? -arkistopedagogisen oppimateriaalin arkistolähteiden hyödyntämiseen historian ja äidinkielen oppiaineissa. Maailman muisti -ohjelmalle luotiin myös tekoälylukutaitoa kehittävä AI arkistoista innostumiseen -oppimateriaali. Vuosina 2025–2026 materiaaleja esiteltiin opetusalan Educa-messuilla.

Seura on esitellyt Educa-messujen yhteydessä vuosien aikana laajasti toimintaansa ja luomiaan työkaluja.

Seura edistää maailmanperintökasvatusta yhdessä Suomen maailmanperintökohteiden yhdistyksen kanssa. Sitä tukee opettajille ja kasvattajille suunnattu sivusto:

www.maailmanperinto.fi

Seuran kaikki hankkeet (myös päättyneet) löytyvät sivuilta: 

www.kulttuuriperintokasvatus.fi/meista/hankkeet

Vuonna 2026 ajankohtaiset hankkeet ovat:

Vår kulturarvskarta – Kulttuuriperintökarttamme (2025–2026), Svenska Kulturfonden

Kalevala 2000-luvun kasvattajille (2025–2026), Kalevalaseura

Bridging The Gap in Helsinki and Dublin (2025–2027), Erasmus+

Kutsu Juurimatkalle (2026–2028), EU:n maaseuturahasto

Arkistot puhuvat venäjää (2026–2027), Cultura-säätiön juhlarahasto

Seuralla on monipuoliset nettisivut www.kulttuuriperintokasvatus.fi. Niitä pidetään jatkuvasti ajan tasalla. Eri tahot saavat sitä kautta helposti tiedot materiaaleista ja uusista hankkeista.  Myös seuran Facebookin käyttö on aktiivista, jossa sillä on yli 2 500 seuraajaa. Seura on mukana myös Instagramissa (yli 2 000 seuraajaa), Tiktokissa (kattavuus 300–1300 /postaus) ja LinkedInissä (230 seuraajaa). Kullakin medialla on oma yleisönsä.

Kulttuuriperintökasvatuksen seura on kahdenkymmenen vuoden aikana vaikuttanut siihen, että kulttuuriperintötermi on yleistynyt. Kulttuuriperinnön ja siihen liittyvän kasvatuksen merkityksestä on helpompi puhua ja sen eteen toimia. Uusia tarpeita, yhteyksiä ja verkostoja on mahdollista jatkossakin syntyä, esimerkiksi muiden kasvatusalan toimijoiden kanssa. On hyvä miettiä, kuinka saadaan kaikki mukaan.

Kulttuuriomaisuuden suojeluun voivat kansalaisyhteiskunnassa myös kansalaisjärjestöt osallistua. Mm. Haagin vuoden 1954 yleissopimus edellyttää kulttuuriomaisuuden suojelemista aseellisissa konflikteissa. Tärkeää on lisätä tietoisuutta ja koulutusta niin, että jokainen ihminen ymmärtäisi kulttuuriperinnön arvon ja sopimuksen tarkoitusperän. 

Seuran toiminnan jatkossa on syytä pohtia aatteen lähtökohtien ja talouden realiteetin välisetä suhdetta. Vuonna 2025 yleisavustukset kattoivat toiminnasta vajaat 40 prosenttia ja hanketuotot yli puolet. Toiminnan muu taloudellinen tuki on saatu myydyistä koulutuksista, tilatuista opetusmateriaaleista ja jäsenmaksuista. 

Toiminnan rahoittaminen hankeavustuksilla tekee seuran työstä lyhytjänteistä ja tuo työntekijöille epävarmuutta työsuhteisiin. Toiminnan parempi kattaminen yleisavustuksen turvin näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä tulevina vuosina. 

Kun erilaisia hankkeita on paljon, tarvitaan niiden vaikuttavuuden arviota. Mikä on hankkeiden merkitys seuran valtakunnalliselle perustehtävälle? On hyvä pohtia, mihin rahkeet riittävät, ja mikä on olennaista? Hyvätkin tulokset katoavat nettisivuistoilta ajan myötä, joten myös seuran kirjalliselle tuotannolle lienee jatkossakin tarvetta.

Keväällä 2026 päätettiin päivittää seuran vuoteen 2030 ulottuva strategia. Monet asiat ympäröivässä yhteiskunnassa ovat muuttuneet, miten seuran tulisi tähän reagoida? Myös strategian toimivuutta on tarpeen arvioida vuosittain. Myös sen päivittäminen on tärkeää, jotta se säilyy ajankohtaisena apuvälineenä työnteolle.

Hyvän selustan seuran tulevaisuuden työlle antaa Opetus- ja kulttuuriministeriön Kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelma (OKM:n julkaisuja 2026:6). Sinä tavoitteena on, että kulttuuriperintö on tunnistettu yhteiskunnalliseksi voimavaraksi, huoltovarmuuden ja henkisen kriisinkestävyyden ja resilienssin yhdeksi perustaksi. Tavoitteiden mukaiset toimet aloitetaan pääosin vuonna 2026. Niitä toteuttamassa ovat laajasti sekä julkiset että yksityiset tahot. Toimenpanosuunnitelman kohdat tukevat hyvin Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran toimintaa.

Seuralla on jatkossakin pysyviä ja määräaikaisia jäsenyyksiä useissa kulttuuriperintöalan toimikunnissa ja työryhmissä. Laaja yhteistyöverkosto tuo seuralle näkyvyyttä ja kulttuuriperintökasvatustyölle arvostusta jatkossakin. Kansainvälisen tilanteen kiristyminen ja uudet uhkat toivottavasti lisäävät ymmärrystä sille, että tärkeät kansalliset aikaansaannokset jäävät säilymään sukupolvien vaihtuessa.

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura pyrkii edelleen lisäämään ihmisten selviytymiskykyä muuttuvassa maailmassa. Tutkimustietoa kulttuuriperinnön tuntemisen vaikutuksesta lasten ja nuorten hyvinvointiin tarvitaan, ja seura voi tiedoillaan mainiosti tähän kannustaa. On tärkeää, että käsitteet kulttuuriperintö ja yhteistyö säilyvät ja kehittyvät jatkossakin koulujen sekä oppilaitosten opetussuunnitelmien perusteissa. 

Seuran hallitukset ja puheenjohtajat sekä toiminnanjohtajat 2006–2026  

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran puheenjohtajana vuosikokoukseen 26.5.2009 asti toimi Aslak Lindström. Aktiivisia jäseniä olivat mm. Pekka Elo (vpj), Inari Grönholm, Kauko Kyynäräinen, Henrik Lilius ja Liisa Tarjanne sekä varajäseniä Matti Nieminen, Liisa Piironen ja Reija Rocklin.

Vuosikokouksessa 26.5.2009 uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Heljä Järnefelt ja jäseniksi: Inari Grönholm, Kauko Kyynäräinen, Henrik Lilius (vpj), Liisa Piironen ja Liisa Tarjanne sekä varajäseniksi: Marja Asikainen, Pekka Elo ja Matti Nieminen.

2010–2012: Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran hallitus: 

Puheenjohtaja: Heljä Järnefelt 2010–2012

Jäsenet: Inari Grönholm –2010, Ari Haapanen 2010–2012, Kauko Kyynäräinen 2010–2012, Henrik Lilius 2010, (vpj 2010), Liisa Löfman 2010–2012 (vpj 2010–11) Matti Nieminen 2010–2012, Liisa Piironen 2010, Susanna Rajala 2011–2012 (vpj 2011–12), Liisa Tarjanne 2010.  

Varajäsenet: Marja Asikainen 2010–2012, Pekka Elo 2010, Marjut Lamminen 2011–2012, Kati Mikkola 2011–2012, Matti Nieminen 2010, Marja Ora 2010.

2013-2016 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran hallitus:

Puheenjohtajat: Heljä Järnefelt 2013–2016, Kati Mikkola 2016–

Jäsenet: Sarita Friman-Korpela 2016–, Anna Jantunen 2016–, Ari Haapanen 2013–2015, Kauko Kyynäräinen 2013, Liisa Löfman 2013, Maire Mattinen 2015–16 (vpj 2016), Kati Mikkola 2013–16, Matti Nieminen 2013–15, Susanna Rajala 2013–16 (vpj 2013–15), Inkeri Ruokonen 2013–2016, Tapio Turpeinen 2016.

Varajäsenet: Marja Asikainen 2013, Ari Haapanen 2013, Kati Hynönen 2013–2016, Marjut Lamminen 2013, Kati Mikkola 2013, Matti Nieminen 2016, Miikka Pörsti 2016–, Leena Tornberg 2015–16.

2017–2020 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran hallitus: 

Puheenjohtajat: Kati Mikkola 2017–2019, Johanna Loukaskorpi 2019–20

Jäsenet: Sarita Friman-Korpela 2017, Matti Hakamäki 2018–20, Antti Honkanen 2017, Anna Jantunen 2017–19 (vpj 2018–19), Maire Mattinen 2017 (vpj 2017–2018), Pia Olsson 2018–20, Terhi Pietiläinen 2018–20, Miikka Pörsti 2017–18, Inkeri Ruokonen –2017, Tapio Turpeinen –2017, Milla Öystilä 2018–20.

Varajäsenet: Henna Huttu 2019–20, Kati Hynönen 2017–18, Tiina Kärkkäinen 2019–20, Miikka Pörsti –2017, Matti Nieminen 2017–18, Terhi Pietiläinen 2017, Antti Sneck 2019–20, kulttuuri- ja jäsensihteeri vuodesta 2015–.

2021–2023 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran hallitus: 

Puheenjohtaja: Tuula Haavisto 

Jäsenet: Anna Jantunen, (vpj), Pia Olsson, Immo Parviainen, Terhi Pietiläinen, Milla Öystilä 

Varajäsenet: Marketta Hulkko-Lassila, Henna Huttu, Antti Sneck, kulttuuri- ja jäsensihteeri

2024–2025 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran hallitus:

Puheenjohtaja: Tuula Haavisto

Jäsenet: Terhi Pietiläinen, (vpj), Oona Ilmolahti, Pia Olsson, Immo Parviainen, Milla Öystilä 

Varajäsenet: Marketta Hulkko-Lassila, Riitta Korhonen, Antti Sneck, kulttuuri- ja jäsensihteeri.

2026–2027 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran hallitus:

Puheenjohtaja: Tuula Haavisto

Jäsenet: Terhi Pietiläinen, (vpj), Tomi Ahoranta, Minna Harmanen, Immo Parviainen, Vesa Peipinen

Varajäsenet: Riitta Korhonen, Antti Sneck, kulttuuri- ja jäsensihteeri

Seuran toiminnanjohtajat:

Hanna Lämsä 2009–2022

Eeva Astala 2022–26 (vanhempain- ja opintovapaalla 2023–26), (vs. Ira Vihreälehto)

Ira Vihreälehto 2026–