Alvar ja Aino Aallon suunnittelema sauna- ja pesularakennus Jokisauna Kauttuan ruukissa Eurassa täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi rakennukseen toteutettiin kulttuuriperinnöstä ja arkkitehtuurista kertova ääniopastus, joka on kuunneltavissa suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja japaniksi.
Halusivatko Alvar ja Aino Aalto pyykkärien pulahtavan uimaan? Mitä he ajattelivat työväestön saunomisesta ja pesulan toiminnasta? Näitä kysymyksiä pohdimme, kun aloimme rakentaa Jokisaunan ääniopastusta.
Olivatko he pohtineet, että raskaan työpäivän jälkeen pesulan työntekijä nousisi yläkerran terassille ja uima-altaaseen hetkeksi? Tai että työläisnainen työnsä ja omien pyykkiensä jälkeen pulahtaisi viileään veteen siinä vaiheessa, kun pestyt pyykit oli aseteltu valumaan pyörän tarakalle? Vai oliko uima-allas ajateltu työnjohdon perhesaunan yhteyteen, työnjohdon perheille? Ehkä tarkoitus oli rakentaa välimerellinen vesiaihe terassia koristamaan?
Alkuperäisissä piirustuksissa terassille oli merkitty uima-allas, mutta sitä ei koskaan rakennettu Eurajoelle avautuvalle terassille. Sen käyttötarkoitus jääkin arvailujen varaan. Katettu terassi oli kuitenkin niin tilava, että työväen suuremman saunan kaikki saunojat olisivat mahtuneet sinne vilvoittelemaan. Todennäköisemmin siellä kuitenkin nähtiin 1940- ja 1950-luvuilla saunan jälkeen tupakalle pysähtyneitä miehiä kuin yhdessä oleskelevia perheitä.
Nykykatsojan silmissä Jokisaunan tilat näyttäytyvät yllättävän kompakteina. Toiminnallisuus kulkee kaikkialla kauneuden rinnalla. Yläkertaan sijoitettiin kolme saunaa, suuri pukuhuone, kolme pienempää pukuhuonetta, kylvettäjän ja saunanlämmittäjän taukotila sekä talonmiehen asunto. Alakerrassa puolestaan sijaitsivat suuri pesulasali, pesuloosit, mankeli- ja silityshuoneet sekä useita varastotiloja. Keskellä salia olevat suuret kuivauskaapit ovat edelleen paikallaan, samoin suuri pesukone ja linko.
Kun pesulan työntekijöiden työpäivä päättyi, iltaisin paikalle saapuivat työväen naiset pesemään omia pyykkejään. Jotta kokonaisuus toimisi sujuvasti, Aino ja Alvar Aallon täytyi perehtyä pyykinpesun käytännön vaatimuksiin. Ehkä he vierailivat pesulassa, seurasivat työn kulkua ja keskustelivat työntekijöiden kanssa koneiden melun keskellä. Tiedämme ainakin, että käyttäjien tarpeiden ymmärtäminen oli olennainen osa Aaltojen suunnittelufilosofiaa.
Koko Jokisauna oli suunniteltu yhtenäiseksi järjestelmäksi. Alakerrasta käsin hoidettiin myös saunojen lämmitys, joten rakennuksen keskelle tarvittiin kapea portaikko yhdistämään kerrokset. Nykyisin portaat tuntuvat jyrkiltä ja ahtailta, mutta 1950-luvulla ihmiset olivat fyysisen työn ansiosta usein ketterämpiä ja pienikokoisempia. Tai ehkä Aallot yksinkertaisesti halusivat portaikosta mahdollisimman siron?
Entä ajattelivatko Aallot yhteisöllisyyttä myös arkkitehtuurin näkökulmasta? Halusivatko he luoda tiloja, joissa ihmiset kohtaisivat toisensa? Jokisauna kutsui ihmiset pesemään pyykkiä ja saunomaan, mutta samalla se tarjosi mahdollisuuden yhdessäoloon. Pesulooseissa rinnakkain työskennelleiden paperitehtaan työntekijöiden keskustelut saattoivat jatkua saunan lauteilla. Tuohon aikaan yhteisöllisyyttä ei kuitenkaan tarvinnut erikseen suunnitella, sillä varhaiset teollisuusyhdyskunnat rakentuivat luonnostaan yhteistyölle. Toista ihmistä tarvittiin, ja esimerkiksi naisten saunavuoroilla oli itsestäänselvää auttaa lasten kanssa pesulle tulleita äitejä.
Jo valmistuessaan Jokisauna oli kuin huolellisesti maisemaan asetettu koru. Turvekatto, tummat hirsirakenteet ja Eurajoen rantaan avautuva terassi yhdistävät rakennuksen osaksi ympäröivää luontoa. Nykyisin osaamme tunnistaa luonnon hyvinvointivaikutukset ja ymmärrämme, kuinka vehreys ja virtaava vesi lisäävät viihtyvyyttä. Miten rakennuksen käyttäjät kokivat tämän yhteyden luontoon 1940- ja 1950-luvuilla? Joki oli varmasti kaunis maisemaelementti, mutta samalla myös tärkeä vesiväylä teollisuusyhdyskunnalle. Ajoittain sen vesi vaihtoi väriä tehdastoiminnan seurauksena, mutta tuolloin ympäristövaikutuksista ei vielä keskusteltu samalla tavalla kuin nykyisin.
Terassilla ei tuohon aikaan istuskeltu pitkiä iltoja sillä arki oli kiireistä. Saunan jälkeen saatettiin kuitenkin istahtaa hetkeksi eteisaulaan ja ostaa limonadi pienestä myyntikopista. Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin limonadi nautitaan kahvilan terassilla, ja samalla pysähdytään katsomaan ympäristöä.
Ehkä juuri siksi Jokisauna tuntuu edelleen niin viihtyisältä. Vehreys, virtaava vesi, suojaa antavat rakenteet ja näkymä ympäröivään maisemaan puhuttelevat meitä myös evoluutiopsykologisesta näkökulmasta. Samalla huomio kiinnittyy rakennuksen yksityiskohtiin – saunojen ikkunoihin, huolella suunniteltuihin mittasuhteisiin ja Aino Aallon pesuhuoneisiin valitsemiin vaaleanpunaisiin laattoihin.
Jos puhtaus oli ennen puoli ruokaa, Jokisaunassa myös kauneus on osa hyvinvointia.
Kirjoittaja Mari Turja on kulttuurimaantieteen ja yhdyskuntasuunnittelun taustalla
työskentelevä yritysneuvoja/prosessikonsultti ja kiinnostunut ihmisen suhteesta
ympäristöönsä. Hän toiminut kehittäjänä Alvar Aalto Route -verkostoon
(https://visit.alvaraalto.fi/fi/ ) kuuluvalla Jokisaunalla 2025–2026.
Jokisauna, Sepäntie 1, 27500 Kauttua
Ajantasaiset aukioloajat ja lounastiedot facebook tunnuksella: Jokisauna.
Ryhmävaraukset eija.helander@gmail.com , +358 407153505
New Digital Voice Guidance in English, Swedish, German and Japan in Alvar and Aino
Aalto’s Riverside Sauna. Ääniopastuksen tuotanto Mari Turja, tekninen toteutus yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Tuotantotuki Wihurin säätiö. Lisätiedot: mari.turja@tuni.fi,
puh. +358 400509627