Saimme idean kymmenestä kulttuuriperintökasvatusta käsittelevästä bloggauksesta, joissa aiheeseen syvällisesti perehtynyt asiantuntija kommentoi tekoälyn ideoimia ja tuottamia tekstejä. Toiseen bloggaukseen saimme mukaan rakennussuojelun asiantuntijan ja arkkitehti Maire Mattisen, joka työurallaan toimi pitkään Museovirastossa ja oli Suomenlinnan hoitokunnan johtaja vuosina 2011–2014. Maire on ollut myös Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran hallituksen jäsen ja varapuheenjohtajana.
Suomen arkkitehtuuriperintö tarjoaa oppilaille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua maan historiaan, kulttuuriin ja taiteeseen. Arkkitehtuuri toimii ikkunana menneisyyteen, tarjoten konkreettisia esimerkkejä eri aikakausien tyylistä ja elämäntavoista. Se auttaa oppilaita ymmärtämään historiallisia ja kulttuurisia kehityskulkuja sekä lisäämään kaupunkituntemusta.
Top 5 vinkkiä Suomen arkkitehtuuriperinnön hyödyntämiseen opetuksessa
- Arkkitehtuurikierrokset: Järjestä opintokäyntejä paikallisiin historiallisiin rakennuksiin ja arkkitehtonisesti merkittäviin kohteisiin. Opintokäynnit tarjoavat oppilaille mahdollisuuden tutustua arkkitehtuuriin konkreettisella tavalla ja oppia sen historiallisesta merkityksestä.
- Projektityöt ja tutkimus: Anna oppilaille tehtäväksi tutkia ja esitellä valitsemansa arkkitehtoninen kohde. Tämä voi sisältää rakennuksen historian, tyylin ja merkityksen selvittämistä sekä visuaalisten materiaalien, kuten piirustusten ja valokuvien, käyttöä.
- Virtuaalikierrokset ja digitaaliset resurssit: Hyödynnä virtuaalikierroksia ja digitaalisia arkistoja, jotka tarjoavat pääsyn Suomen arkkitehtuuriperintöön. Tämä mahdollistaa oppilaiden tutustumisen kohteisiin, joihin he eivät muuten pääsisi käsiksi.
- Yhteistyö arkkitehtien ja asiantuntijoiden kanssa: Kutsu arkkitehteja ja kulttuuriperintöalan asiantuntijoita kertomaan omasta työstään ja arkkitehtuurin merkityksestä. Tämä voi tarjota oppilaille uusia näkökulmia ja syventää heidän ymmärrystään aiheesta.
- Moniaistilliset oppitunnit: Käytä moniaistillisia menetelmiä, kuten ääntä, kuvia ja liikettä, arkkitehtuurin opetuksessa. Tämä voi tehdä oppimisesta mielenkiintoisempaa ja muistettavampaa.
Vinkkejä kaupunkituntemuksen lisäämiseen
- Paikallishistoria: Tutustuta oppilaat paikalliseen historiaan ja arkkitehtuuriin. Vierailut paikallisissa museoissa ja historiallisissa kohteissa voivat rikastuttaa oppimiskokemusta ja lisätä oppilaiden kaupunkituntemusta.
- Kävelykierrokset: Järjestä kävelykierroksia kaupungin eri osiin ja tutustukaa yhdessä erilaisiin rakennustyyleihin ja -materiaaleihin. Tämä voi avartaa oppilaiden käsitystä omasta kotikaupungistaan.
- Kulttuuritapahtumat: Osallistukaa yhdessä erilaisiin kulttuuritapahtumiin, kuten arkkitehtuuriviikkoihin ja näyttelyihin. Nämä tapahtumat tarjoavat oppilaille mahdollisuuden oppia lisää arkkitehtuurista ja sen merkityksestä.
Lopuksi
Suomen arkkitehtuuriperinnön hyödyntäminen opetuksessa ja kaupunkituntemuksen lisäämisessä tarjoaa monipuolisia ja rikastuttavia oppimiskokemuksia. Hyödynnä näitä vinkkejä ja resursseja, ja inspiroi oppilaita tutustumaan maan rikkaaseen arkkitehtuuriperintöön.
Asiantuntija kommentoi:
Tekoälyllä on enemmän tietoa kuin empatiaa
Ensilukemalla tekoälyn muokkaama blogiehdotus Suomen arkkitehtuuriperintö: Inspiraatiota opetukseen ja kaupunkituntemukseen vaikutti nasevalta, jopa koukuttavalta. Vähäisellä tekoälykokemuksella varustettu lukija hämmentyi tekstin loogiselta näyttävästä jäsentelystä. Toinen lukukerta pani pohtimaan blogin sanomaa tarkemmin.
Tekoälyn käytännön opetustyölle antamat Top 5 vinkkiä on rakennettu nerokkaasti kukin kahdesta lauseesta. Ensin on tehtävä ja sen jälkeen kuvaus siitä, miten tekeminen lisää oppimista.
Kolme ensimmäistä vinkkiä – maastokäynnit, tutkimus- ja projektityöskentely sekä digitaalisten resurssien hyödyntäminen ovat tuttuja ja moneen kertaan toimiviksi todettuja.
Tehtävänannossa korostettiin opettajien ja kulttuuriperintöalan ammattilaisten yhteistyötä ja keskinäistä oppimista. Neljäs vinkki ehdottaa kuuliaisesti, että oppitunneille kutsutaan arkkitehteja ja kulttuuriperinnön asiantuntijoita kertomaan omasta työstään ja arkkitehtuurin merkityksestä. Yksipuolisessa vinkissä unohdetaan kuitenkin keskinäisen oppimisen tavoite. Onhan kulttuuriperintötiedon leviämisen lisäksi tavoitteena viestiä asiantuntijoille pedagogiikasta.
Pidin tekoälyn tarjoamaa viidettä vinkkiä Moniaistilliset oppitunnit kiinnostavimpana otsikkona. Anniltaan se jää kuitenkin valitettavan tyngäksi. Opettajaa kannustetaan tekemään opetustyöstään eräänlainen ”show” käyttämällä ääntä, kuvia ja liikettä. Tämän väitetään tekevän oppimisesta mielenkiintoisempaa ja muistettavampaa. Kyllä, mutta vinkki korostaa yksisuuntaista viestintää. Itse olisin kiinnittänyt enemmän huomiota oppilaiden moniaistillisten kokemusten vahvistamiseen ja vuorovaikutteisuuteen. Oppilaita voi aktivoida käyttämään omia tietojaan ja kokemuksiaan eri aistien kautta. Miten sanoittaa kaupunkiympäristön näkymät, äänet, hajut ja maut, miltä kaupunki tuntuu kehossa ja mielessä, millaisia tilakokemuksia ja muistikuvia näistä jää?
Tekoälyn tarjoamat vinkit ovat pääsääntöisesti opettajakeskeisiä. Itse oppimisprosessiin ei paljoakaan kiinnitetä huomiota. Lapsia ja nuoria valistetaan ”ylhäältä alas”. Osallistava ja motivoiva vuorovaikutus puuttuu. Monipuolisempien vuorovaikutustilanteiden ja -tapojen tarjoaminen olisi mielestäni ollut hedelmällisempää.
Blogin heikoimmaksi osioksi osoittautui Vinkkejä kaupunkituntemuksen lisäämiseen. Köykäinen ja aiempia vinkkejä toistava sisältö lienee jossain määrin perua ”kaupunkituntemus”-sanan tulkinnanvaraisuudesta. Useimmiten ”kaupunkituntemus” käsitetään yksinomaan tiedon hallintana eikä, kuten itse tulkitsen, laajempana kokemusten, tunteiden ja tiedon yhdistelmänä.
Tekoälyn luoma blogi osoittautui monista ansioistaan huolimatta pinnalliseksi. Edellä on viitattu tunteiden ja kokemuksellisuuden laiminlyöntiin, mutta myös kriittinen puhe arvoista ja asenteista puuttui. Tekoälyllä ei tunnetusti ole moraalia tai tunteita.
Suurimpana ongelmana pidän sitä, ettei blogissa käsitellä lainkaan nuoria huolestuttavia, ajankohtaisia kysymyksiä. Se ei tarjoa työkaluja esimerkiksi sille, miten tutun kaupunkiympäristön purkaminen ja rakentaminen, viheralueiden pilkkominen tai liikkuminen kaupungissa vaikuttavat ilmastonmuutokseen, turhien jätevuorien syntyyn ja luontokatoon? Blogi sivuuttaakin tyystin sen, miten jokainen voi osallistua ja vaikuttaa oman ympäristön kehittämiseen, miten lapsille ja nuorille valetaan toivoa kestävämmästä tulevaisuudesta?
Tekoäly on huima apuväline, joka tarjoaa sille syötetyn datan pohjalta kelvolta näyttäviä tekstejä, mutta ainakin vielä se tarvitsee luovaa, tuntevaa ja kriittistä ihmistä avaamaan uusia polkuja tulevaisuuteen.
Rakennussuojelun asiantuntija ja arkkitehti Maire Mattinen toimi työurallaan pitkään Museovirastossa ja oli Suomenlinnan hoitokunnan johtaja vuosina 2011–2014. Maire on ollut myös Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran hallituksen jäsen ja varapuheenjohtajana.
Otsikkokuvaa varten pyysimme tekoälyä hyödyntämään sekä Mairen kuvaa (HS 27.7.2020 https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006581828.html), että luomaan taustaan fiilistä Suomenlinnasta.