Sastamalan historiakerholaiset valmistelevat yhteistä kollaasitaideteosta, joka esittelee museon ympärillä sijaitsevan Kirjakorttelin historiaa. Kuva: Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi
Oman pakopelin tekoa, keskiaikaisia piparkakkuja naantalilaisen reseptin mukaan, museota ympäröivän kirjakorttelin historian esittelemistä… Muun muassa näistä koostuvat sastamalalaisen ja naantalilaisen historiakerhojen sisällöt. Tutustuimme Kulttuuriperintökasvatuksen seuran alkuun saattamien historiakerhojen nykypäivään kerho-ohjaajan sekä museon ja kunnan edustajien avulla. Mitä kerhoille kuuluu niiden siirryttyä kunnan ja museon omaan tuotantoon Harrastamisen Suomen mallin kautta.
”- Mielestäni on tärkeää saada nuoret näkemään, että historiasta oppiminen voi olla myös rennossa ilmapiirissä tapahtuvaa, hauskaa yhdessä tekemistä”, toteaa Sastamalan historiakerhon ohjaaja Essi Miesvirta. Hän on historian ja yleisen kasvatustieteen opiskelija ja ryhtyi ohjaamaan historiakerhoa syksyllä 2021. Sastamalan historiakerho on Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin sekä Sastamalan seudun museon järjestämä kerho, joka rahoitetaan Harrastamisen Suomen mallin kautta Sastamalan kaupungin Mitä tehtäis? -hankkeena.
Myös Naantalin kaupunki on mukana Harrastamisen Suomen mallissa Sun harrastus -hankkeen myötä. Suomen mallin avulla jo aiemmin olemassa ollut kunnan oma harrastamisen malli pääsi laajenemaan. Suomen mallin myötä Naantalissa löydettiin uusia harrastustoimijoita sekä toimintamuotoja, joita lapsille ja nuorille voitiin tarjota.
Harrastamisen Suomen malli on opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) hanke, jonka tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Päätavoitteena hankkeessa on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Kunnat hakevat valtiolta rahoitusta harrastusten organisoimiseen. Yhteistyössä toimivat kunta ja erilaiset harrastustoimijat. Hanke on varsin uusi, sen ensimmäinen kierros on toteutettu nyt lukuvuonna 2021-2022.
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura on tuottanut historiakerhoja vuodesta 2016 opetus- ja kulttuuriministeriöstä saamiensa rahoitusten turvin. Muun muassa Sastamalassa ja Naantalissa käynnistettiin historiakerhot, joilla oli vahva yhteistyö paikallisten museoiden kanssa. Lukuvuonna 2021-2022 Harrastamisen Suomen mallin tuella historiakerhoja siirtyi kuntien rahoituksen piiriin joko niin, että kerhot tuotettiin Kulttuuriperintökasvatuksen seuran kautta, tai kokonaan kunnan omana tuotantona. Näin myös Sastamalan ja Naantalin historiakerhot pääsivät kokeilemaan omia siipiään osana Harrastamisen Suomen mallia.
Kerhon sisällöt rakennetaan kerholaisten näköisiksi
Miesvirran korostama rento ilmapiiri ja lapsia ja nuoria osallistava tekeminen ovat Kulttuuriperintökasvatuksen seuran historiakerhojen oleellisimpia peruskiviä. Tämä filosofia jatkuu nyt hienosti kuntien omissa historiakerhoissa. Rentous ja helposti lähestyttävyys ovat tärkeitä elementtejä lapsille ja etenkin nuorille suunnattavissa harrastuksissa.
Sastamalassa sijaitsevan Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin intendentti Mari Immonen korostaa historiakerhon tarjonneen kanavan tavoittaa yläkouluikäisen yleisön. Naantalin kaupungin Sivistyspalveluiden Projektisuunnittelija Susanne Nummelin toteaa yläkouluikäisten olevan haastava ikäryhmä toimintaan mukaan saamiseksi. Naantalin historiakerho onkin siksi ollut suunnattu yläkoululaisille ja vaikka osallistujamäärä ei välttämättä ole valtava, tarjoaa historiakerho Nummelinin mukaan valtavasti tietoa ja ymmärrystä oman kunnan historiasta ja perinteistä.
Tähän kannattaakin panostaa ja toiminnalle on hyvä antaa aikaa vakiintua. Kulttuuriperintökasvatuksen seuran historiakerhojen oman historian myötä on tullut selväksi, että historiakerho on hitaasti kasvava ja alueelleen pikkuhiljaa juurtuva harrastus, joka toteutuessaan on vaikuttanut positiivisella ja merkityksellisellä tavalla esimerkiksi kerholaisten sosiaalisiin tarpeisiin, historian opiskeluun koulussa, unohtamatta historiakerhon demokratiakasvatuksellisia ulottuvuuksia osallistamisen ja kuulluksi tulemisen kokemusten myötä.
Mari Immonen toteaa historiakerhon antaneen paljon myös museotoiminnalle. Hänen mukaansa museo on saanut aktivoitua ja lisättyä nuorten osallisuutta viikoittaisten kerhotapaamisten myötä, unohtamatta kerholaisten mahdollisuutta vaikuttaa kerhojen sisältöihin.
Sastamalan historiakerhon ohjaaja Essi Miesvirta kertoo, että kerholaiset ovat heti ensimmäisellä osallistumiskerrallaan kertoneet omista kiinnostuksenkohteistaan ja valinneet aiheista mielenkiintoisimpia. Lisäksi he ovat lähes joka kerhokerralla päättäneet yhdessä keskustellen seuraavista kerroista ja mahdollisista toiveista niiden sisältöihin liittyen.
Naantalin historiakerho tutustui Turun linnaan. Kuva: Anniina Peippo
Pienessä osallistujamäärässä on puolensa
Historiakerhojen haasteeksi on tunnistettu pieni osallistujamäärä. Tämä allekirjoitetaan myös Naantalissa ja Sastamalassa. Miesvirta kuitenkin toteaa, että pienen ryhmän ohjaajana hän on itsekin päässyt osallistumaan tekemiseen.
”- Kyse onkin ollut enemmän tasavertaisesta, yhteisestä tekemisestä ja teemojen pohtimisesta ohjaajan ja kerholaisten kesken”, hän sanoo. Toisaalta pieni osallistujamäärä ei ole mahdollistanut joidenkin toivottujen toimintojen toteutumista. Tosin voi olla myös niin, että pienellä porukalla taivutaan ketterämmin esimerkiksi nopeisiin suunnitelmien muutoksiin, kuten historiakerhoissa on vuosien varrella huomattu. Miesvirta toteaakin, että osallistujamäärä mahdollistaa aiheiden lähestymisen kerholaisten ehdoilla.
”- Motivoitunut ja innostava kerho-ohjaaja on mahdollistanut pienen, mutta osallistujilleen merkityksellisen kerhotoiminnan toteuttamisen”, toteaa Immonen. Historiakerhossa ohjaajan persoona ja rooli ovatkin tärkeässä asemassa. Mitä pienempi porukka, sen voimallisempi kerhon vetäjän osuus on.
Historiakerhoissa osallistujamäärä saattaa myös ajan myötä kasvaa, kun toiminta vakiintuu ja kerholaiset tuovat omia kavereitaan mukaan toimintaan. Kunnissa tulisikin omata kärsivällisyyttä historiakerhojen suhteen ja antaa toiminnan tulla alueella tutuksi.
Kehitysajatuksena erilaisten verkostojen luominen
Immonen toteaa, että juuri näkyvyyttä historiakerhoille kaivataankin, jotta esimerkiksi osallistujamäärän kasvuun saataisiin vaikutettua. Hänen mukaansa historiakerhon mielenkiintoiset sisällöt eivät nyt ehkä välity nuorille, mutta näkyvämmäksi tekemisellä asiaan voisi tulla muutos.
Kunnan edustajana Nummelin pohtii, että kunnassa voitaisiin vaikuttaa enemmän mainostamalla ja tiivistämällä yhteistyötä esim. museon kanssa. Mainosten tekeminen ja niiden kouluihin jakaminen auttaisi näkyvyyden hankkimisessa.
Entä voisiko Harrastamisen Suomen mallilla olla vaikutusta historiakerhojen näkyvyyden parantamiseksi?
”- Suomen mallista voisi olla apua, mikäli on monta kuntaa, joissa kerhoja toteutetaan ja saataisiin yhtenäinen mainonta ja markkinointi, jossa malli on mainittuna”, Nummelin pohtii.
Historiakerho harrastuksen nimenä ei ehkä sellaisenaan kerro harrastuksen sisällöstä, vaikka sisältö olisikin mielenkiintoinen. Myös Sastamalassa on pohdittu tätä. Kunnassa onkin perustettu alakouluikäisille suunnattu ”Mysteerikerho”, joka on osoittautunut hyvin suosituksi. Mysteerikerhon teemat liittyvät kirjallisuuden ohella museoihin, kulttuuriperintöön ja historiaan. Miesvirran mukaan kerhon nimi toimii nimenomaan laajana käsitteenä rajaamatta ”hieman kiinnostuneita” osallistujia ulos.
Laaja historiakerho-ohjaajien verkosto kiinnostaisi Essi Miesvirtaa.
Kaupungin liikunta- ja nuorisotoimen henkilökunta testaa Sastamalan historiakerholaisten valmistelemaa pakopeliä. Kuva: Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi.
”- Historiakerhot ja niiden ohjaajat voisivat keskenään luoda laajemman maakunnan sisäisen tai jopa valtakunnallisen verkoston, jonka sisällä vaihtaa ideoita sekä mahdollisesti kehittää vaikkapa etäyhteyksin toteutettavia yhteisaktiviteetteja”, Miesvirta ideoi.
Myös Kulttuuriperintökasvatuksen seurassa ollaan kiinnostuneita kerho-ohjaajien verkostoitumisen toteuttamisesta. Kuten Mari Immonen edellä toteaa, mahdollistaa motivoitunut ja innostava kerho-ohjaaja osallistujilleen merkityksellistä kerhotoimintaa. Tämän edesauttamiseksi keskinäinen vertaistukeen ja yhteiseen ideointiin perustuva verkosto olisi loistava tuki historiakerhojen jatkuvuuden kannalta.
Historiakerhojen tulevaisuus
Niin Naantalissa kuin Sastamalassakin jatketaan historiakerhoja myös ensi lukuvuonna. Naantalissa kerho tulee toteutumaan yhteistyössä paikallisen 4H -yhdistyksen kanssa, tällä kertaa 3.-6. -luokkalaisille suuntautuen. Kerhossa tullaan tutustumaan esimerkiksi entisaikojen asumiseen ja elämiseen sekä ruokailuun aina ”pula-ajasta pizzoihin”. Lisäksi historiakerhossa tutustutaan Humpin talon näyttelyyn Naantalin museossa. Ennen joulua leivotaan pipareita keskiaikaisen naantalilaisen reseptin mukaan. Suunnitelmissa on myös vierailuja eri kohteisiin. Nummelin uskookin, että kerhokerrat ovat osallistujilleen mielenkiintoisia.
Sastamalassa jatketaan yhteistyötä kaupungin kanssa ja syksyllä starttaavat jälleen uudet historiakerho sekä mysteerikerhot kouluilla.
”- Harrastamisen Suomen mallia on lähdetty hienosti viemään eteenpäin eri toimijoiden kanssa kaupungissa. Museomme toteuttaa yhteistyössä Sastamalan kaupungin kanssa yläkoululaisille suunnattua historiakerhoa sekä neljällä alakoululla toteutettavia mysteerikerhoja. Yhteistyö on sujunut hienosti ja mahdollistanut laadukkaan kulttuuriperintökasvatusta eteenpäin vievän kerhotoiminnan toteuttamisen lapsille ja nuorille”, Immonen kertoo.
Entä millaisia terveisiä Naantalista ja Sastamalasta lähetetään kuntiin, joissa historiakerhoilusta, vaikkapa Kulttuuriperintökasvatuksen seuran tuottamana oltaisiin kiinnostuneita?
”- Ilman muuta kokeilemaan! Kulttuuriperintökasvatuksen seuralta saa apua ohjaajan hankintaan sekä tarvittaessa lisätietoja kerhon järjestämisestä. Välttämättä kerho ei ole osallistujalukumäärältään se suurin kerho, mutta antaa osallistujille valtavasti tietoa ja ymmärrystä oman kunnan historiasta ja perinteistä. Kerhon myötä pääsee myös vierailemaan kohteisiin, joihin muuten ei välttämättä ole pääsyä tai tule itse mentyä”, kannustaa Nummelin.
”- Museon näkökulmasta on tärkeää tavoittaa yläkouluikäisiä nuoria vapaa-ajalla ja tarjota kulttuuriperintöön liittyviä sisältöjä heille. Historiakerho antaa mahdollisuuden esitellä museotyötä, näyttelyitä ja kulttuuriperintöä uudenlaisessa muodossa. Yhteistyö Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seuran kanssa on ollut antoisaa ja tarjonnut toimintamallin jatkaa kerhotoimintaa kunnan kanssa”, toteaa puolestaan Immonen.
Rennon keskustelun tila ja historiakerhojen tulevaisuus näyttäytyy siis valoisana Naantalissa ja Sastamalassa.
Kiinnostuitko historiakerhoista? Haluaisitko toteuttaa kerhon kunnassasi?
Lisätietoja antaa Kulttuuriperintökasvatuksen seuran historiakerhokoordinaattori Tuuli Laakso: tuuli.laakso@kulttuuriperintokasvatus.fi
Lisätietoa Sastamalan ja Naantalin historiakerhoista:
mari.immonen@pukstaavi.fi
susanne.nummelin@naantali.fi