Kulttuuriympäristö – What’s not to like!
Liikkuminen on terveellistä. Ulkoilu on terveellistä. Kulttuuri se vasta terveellistä onkin! Mikä siis olisikaan parempaa, kuin kulkea silmät avoinna kulttuuriympäristössä, nauttia siitä yhdessä samalla oppien?
Oman lähiympäristön tuntemus ja arvostus vahvistaa sekä henkilökohtaista identiteettiä että yleistä osallisuuden kokemusta. Perusopetuksen uusi opetussuunnitelmakin kannustaa lähtemään luokkahuoneesta ympäröivään maailmaan. Eikä tarvitse asua Senaatintorilla, sillä kulttuuriympäristöähän on kaikkialla, missä ihminen on vuosituhansiensa aikana toiminut.
Kuulostaa hyvältä! Mikseivät kadut ja kukkulat jo ole täynnä väkeä luomassa ja tutkimassa ympäristön kerrostumia, ihmettelemässä ja keskustelemassa…? Eivätkö edes kasvattajat ymmärrä viedä suojattejaan nurkan takana aukeavan runsaudensarven pariin?
Näin yksinkertaisesti en sentään tuumaillut, kun kesällä 2014 ryhdyin kehittämään aineistoa kulttuuriympäristökasvatukseen. Sillä totuuden nimessä aika monelle meistä kulttuuriympäristö olisi jo se ensimmäinen valinta, jos kaikki kävisi kuin Strömsössä. Luokkahuone vai metsäbunkkeri? Kokoustila vai muinainen ansapolku? Aivan.
Ongelmana ei yleensä ole tahdon tai kiinnostuksen puute. Suurin pula kasvattajilla on ajasta, helposti käyttöön otettavista valmismateriaaleista, rauhallisista suunnitteluhetkistä ja jossain määrin myös kannustavasta asenneilmapiiristä.
Moni nykypäivän kasvattaja tunnistanee tilanteen: Hektisestä arjesta ei irtoa resursseja millekään hankalalle tai ylimääräiselle. Ajallinen näkökulma yhteiseen ympäristöön ei tunnu kiinnostavan ketään muuta kuin historianopettajaa. Yhteistyökumppanit loistavat poissaolollaan.
Näihin olosuhteisiin ryhdyin kokoamaan Nurkantakana.fi –aineistoa 6-15 -vuotiaiden kanssa toimiville kasvattajille. Ei ylimalkaisia, tekopirteitä kehotuksia (”Tehkää jotain kivaa ulkona!”), vaan yksityiskohtaisia, inspiroivia, arjessa testattuja ja hyviksi havaittuja malleja valmiina käyttöön. (”Tätä kaikkea [kulttuuriympäristö]kasvatus voi olla!”)
Hangosta Petsamoon – ainakin melkein
Vaan mistä saisin joukon kiinnostavia esimerkkejä toimivasta kulttuuriympäristökasvatuksesta? Pohjatyönä tekemäni kartoitus oli jo kertonut, että paljon jo tehtiin, pientä ja suurta, niin koulujen, museoiden, yhdistysten kuin muidenkin toimesta. Mitkä projektit, tapahtumat tai käytänteet nostaisi esiin?
Päätin etsiä näkökulmaltaan ja olosuhteiltaan keskenään erilaisia ideoita, joita kuitenkin yhdistäisi arvostava, avarakatseinen ja jollain tavalla tuore suhtautuminen kulttuuriympäristöön. Halusin toistettavuutta, sovellettavuutta, lasten ja nuorten aitoa osallisuutta sekä huokeutta. Uudenlaiset yhteistyön muodot kiinnostivat.
Sain yleisövihjeitä, tein täsmätiedusteluja ja seurasin johtolankoja. Tärkeässä roolissa oli etenkin Kulttuuriympäristön tekijät –kilpailu, jonka osallistujista useampikin päätyi mukaan.
Lopullisessa valinnassa oli luotettava myös intuitioon: Jos jokin herätti ”Hei, mäkin haluan kokeilla tätä!” –tunteen, sitä kannatti lähteä tutkimaan.
Esiteltäviksi valikoitui kymmenen erilaista ”keissiä” ympäri Suomen: Piskuisia maalaiskouluja, suuria yhtenäiskouluja, pronssikautisia hautarauniota, autioituvia ostoskatuja, tiettömiä erämaita. Myös näkökulmien kirjo oli kiehtova. Kulttuuriympäristöön sukellettiin mm. sanataiteen, puutarhakasvatuksen, paikkatiedon ja performanssin keinoin.
Usein tilanne saattoi silti olla se, ettei erinomaisesta, hyvin toimineesta jutusta tiennyt kukaan kuntarajan ulkopuolella. Harvinaista ei ollut sekään, että menneiden projektien yksityiskohdat olivat jo alkaneet haihtua mielistä. Dokumentoinnille ja levitykselle oli siis selkeä tilaus!
Nurkanatakana.fi :n tarinan kiistattomia kohokohtia olivatkin dokumentointireissut halki maan. Bussit, junat, autot ja jalat kuljettivat minut milloin Siuntiosta Inariin, milloin Petalaxista Juukaan. Uskolliset seuralaiseni älypuhelin ja järjestelmäkamera kulkivat tiiviisti mukana ja pitivät huolen lopusta.
Vaikka usein putkahdin paikalle kesken arkipäivän, sain kaikkialla nauttia innostuneesta vastaanotosta sekä aidosta vieraanvaraisuudesta. Osallisten – niin lasten kuin aikuistenkin – haastattelut olivat todella antoisia ja välittivät hyvin sekä tietoa että tunnelmia. Niistä kaikui myös kaikille esimerkeille yhteinen positiivinen ote ja tekemisen meininki.
Bonuksena isännät ja emännät tutustuttivat minut laajemmaltikin paikkakuntaansa ja sen elämään. Kameraan kertyi kuva jos toinenkin Kyrönjoen rantamaista ja Pielpajärven erämaakirkolta. Lisäksi Vaasasta saa erinomaista meksikolaisruokaa ja Joensuusta herkullisia nuudeleita!
Aivojumppaa ja kättä pitempää
Toimistolle palattua oli edessä varsinainen kirjoitustyö. Kerätty materiaali oli purettava osiin, kirjoitettava auki ja muokattava malliksi. Lopputuloksena syntyi Nurkantakana.fi, 10 erilaista mallia kulttuuriympäristökasvatukseen – tutustuttavaksi, kokeiltavaksi, sovellettavaksi.
Käytännön apuja etsivä löytää sivustolta tarkat kuvaukset kunkin esimerkin ideasta, toiminnasta, tekijöistä, rahankäytöstä ja aikataulutuksesta. Lisäksi kullekin mallille löytyy joukko valmiita OPS-linkityksiä sekä muita toteutusvinkkejä.
Esimerkkien takana olevista pedagogisista painotuksista kiinnostuneen kannattaa perehtyä mallien asiantuntijakommentteihin sekä ”Mitä opitaan?” -osioihin. Syvällistä kasvatustieteellistä ja teoreettista pohjaa koko aineistoon tarjoaa puolestaan TT Päivi Granön johtoartikkeli Kulttuuriympäristö ja lapsen kehitys [tähän ainakin inkki!].
Tapoja luoda kouriintuntuvaa suhdetta omaan lähiympäristöön on luonnollisesti lukemattomia. Nurkantakana.fi :n mallit ovat pisara valtavassa mahdollisuuksien meressä, tukena ja pohjana ensimmäisille kokeiluille tai kimmoke jollekin aivan uudelle. Uskallatko kurkistaa omien nurkkiesi taakse?
SONY DSC
Ennen kaikkea aineisto on kuitenkin kumarrus uraauurtavalle kulttuuriympäristökasvatukselle, niille innostaville, luoville ja aktiivisille ihmisille kunkin esimerkin takana. Vielä kerran kiitokset kaikille teille, joita ilman Nurkantakana.fi:tä ei olisi!
Ilana Rimón
Kirjoittaja toimi Nurkanatakana.fi:n hankekoordinaattorina ja tuottajana 28.5.2014 – 11.2.2016
Nurkantakana.fi –aineisto koottiin osana Maaseudun Sivistysliiton vuosina 2014-2016 toteuttamaa Paikan tuntu -hanketta. Sen rahoittajana toimi Koneen Säätiö.
Nurkantakana.fi -sivuston teknisestä toteutuksesta vastasi Sometek.